Dream Scenario on elokuva aika tavallisesta miehestä, joka alkaa ilmestyä toisten, tuntemattomien ihmisten uniin. Hänestä tulee julkkis. Huomio tuntuu hyvältä, koska sosiaalisesti rajoittunut professori on toivonut ihailua.
Pian julkisuus kaatuu päälle ikävissä muodoissaan. Absurdissa ahdingossa rämpivää antisankaria näyttelee Nicolas Cage.
Norjalaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Kristoffer Borglin Amerikan-debyytti sai alkunsa, kun hän keskusteli ystävänsä kanssa Carl Jungin teorioista.
– Voittaakseni erään kiistan aloin perehtyä Jungiin, ja rakastuin hänen kiehtoviin ajatuksiinsa, Borgli kertoo etäyhteydellä Los Angelesista.
– Unien tulkinta, symbolit ja kollektiivinen alitajunta tarjoavat loistavaa materiaalia elokuvaan.
Borgli alleviivaa, ettei pidä Jungin näkemyksiä arvokkaina nykyaikaisen terapian puitteissa.
– Mutta esteettisesti tuo kaikki on korvaamattoman hienoa.
Ohjaajan mukaan Jung ja Sigmund Freud laativat karttaa ihmismielestä ja osoittivat, että suuri osa ajattelusta ja tunteista liittyy tiedostamattomaan.
– Minua kiehtoo heidän ehkä ensimmäisinä esittämänsä näkemys, että noihin syvyyksiin voi sukeltaa ja tuoda mukanaan kaikenlaista, mistä saa vaikka tehdä konkreettista taidetta.
Dream Scenario ei ole kovin teoreettinen elokuva, vaan ajatusleikki, jossa on fantasian ja kauhun aineksia. Ytimeltään se on neuroottinen komedia.
Yksin Los Angelesissa
Enemmän kuin itävaltalaisten ja sveitsiläisten lääkärien ja psykiatrien, Dream Scenario syntyi Los Angelesin vaikutuksen alaisena.
Borgli muutti seitsemisen vuotta sitten Kaliforniaan omien sanojensa mukaan taistellakseen kaamosmasennusta vastaan.
– Tarkoitus oli olla kolme kuukautta. Täällä olen yhä, hän kertoo.
– Sekä Dream Scenario että viimeisin norjalaiselokuvani Sick of Myself liittyvät kokemukseeni Los Angelesista. Ne kertovat tunteesta, ettei tule nähdyksi.
Los Angelesiin Borgli kuvailee suhtautuvansa hyvin kaksijakoisesti. Siellä hän tavoittelee asioita, jotka eivät olisi muualla tärkeitä.
– Kunnianhimo on yksi asia, konkreettinen kilpailu on toinen. Maantiedekin muistuttaa siitä täällä: missä asut, paljastaa paikkasi hierarkiassa, jopa visuaalisesti.
Borgli kuvailee vauraiden ja menestyvien asuvan korkealla rinteillä, massa taas asuu alempana laaksossa. Arvojärjestys tuntuu koskevan kaikkia, koska Los Angelesissa kaikki ovat kiinnostuneita samasta: viihdebisneksestä.
– Koko ajan päätyy vertaamaan itseään toisiin. Kun astuu ravintolaan, näkee hierarkian, ja kyllä semmoinen vaikuttaa omaan päähän, jos alati kokee olevansa huoneen vähiten kiinnostava ihminen.
Dream Scenarion päähenkilö kokee tulleensa ylikävellyksi ja syrjäytetyksi omassa elämässään, mutta elokuva katsoo kurimusta myös hyvin ironisesti.
Samalla kyse on julkisuuskulttuurista, viraali-ilmiöistä ja viidentoista minuutin kuuluisuudesta, jonka Andy Warhol ennusti jo 1960-luvulla. Satiiriset piirteet ammentavat viihdemaailman vallasta sekä sosiaalisen median kiihdyttämästä arvomyllerryksestä.
Cagen maailmassa
Jos pääosassa olisi joku muu kuin Nicolas Cage, elokuva olisi aivan erilainen. Borgli ei uskaltanut kirjoittaa roolia tietty näyttelijä mielessään. Kun independent-elokuvien supertaho, tuotantoyhtiö A24 tuli mukaan, hänelle ehdotettiin Cagea.
– Nyt tuntuu siltä, että tämä elokuva on tehty nimenomaan Cagelle, Borgli sanoo.
– Hän on taitava leikkimään imagollaan, ja siksi niin oikea rooliin.
Nelikymppinen Borgli kertoo olleensa teini-ikäisenä videovuokraamossa töissä.
– Siinä 16–19-vuotiaana löysin David Lynchin, Coenin veljekset ja muut. Ja Cage teki huikeita rooleja heidän elokuvissaan, Villissä sydämessä, Arizona Babyssa ja niin edelleen, ohjaaja sanoo.
– Oli surrealistista päästä työskentelemään hänen kanssaan.
Salaperäinen Cage
Borgli pääsi elokuvanteossa lähelle Nicolas Cagea, vaikka näyttelijä suojelee tarkkaan omaa tilaansa.
– Cage pitää työnteosta ja on hyvin omistautunut. Tuntuu, että nyt urallaan hän haluaa tehdä jotain itselleen uutta, Borgli sanoo.
– Dream Scenariossa hänen roolihahmonsa toki muistuttaa neurooseineen jonkin verran hahmoa, jota hän esitti elokuvassa Adaptation – minun versioni.
Cage kertoi auliisti anekdootteja vuosien varrelta, esimerkiksi elokuvanteosta Martin Scorsesen ja Lynchin kanssa.
– Hän on erityisen taitava imitoimaan Lynchiä.
Borgli kuvailee Cagen uppoavan rooliinsa, suorittavansa sen hyvin ja vaihtavan sitten viimeisen kuvauspäivän päätteeksi taas omaan, yksityiseen ja eristäytyneeseenkin minäänsä.
– Niin itsekin varmaan toimisin, jos olisin hänen asemassaan.