Yritän olla itkemättä, mutta silmät kostuvat kyynelistä. On tämä niin ihanaa.
Tarkoitan Lapuan Virkiän pesisnaisten uskomatonta nousua haudan partaalta voittoon naisten Superpesiksen kolmannessa loppuottelussa Jyväskylässä lauantaina.
Jyväskyläläiset alkoivat jo juhlia varmaa Suomen mestaruutta, kun Kirittäret vei avausjakson 6-1, ja se johti toistakin jaksoa 4-0 ja 6-2, kun esimerkiksi Emma Nieminen täräytti 1+2 juoksua avausvuorossa. Joku toimihenkilöistä puhui samppanjapullojen poksauttelusta, ja paikallinen lehtikin oli varautunut Kirittärien kultajuhliin. Kuulemma koko sivu oli tilattu hehkuttamista varten.
Ei olisi kannattanut nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä Virkiä pilasi jyväskyläläisten kultajuhlat ihanalla tavalla. Se löysi sille niin tutunomaisen hurmoksensa ja teki sen jälkeen kentällä, mitä se halusi. Kotiyleisö saikin hieraista silmiään, kun eteläpohjalaiset tulivat juoksu juoksulta rinnalle ja lopulta painelivat ohi toisella jaksolla.
Supervuorossa Paula Salorannan huikea uhrautuminen kuvasti koko lapualaispäivän. Nainen löi kunnarin tyhjään kenttään, mutta hän loukkaantui matkalla kakkoselta kolmoselle. Kuvainnollisesti hän juoksi ilman jalkoja, mutta teki vielä kolmospesälle syöksyn. Hän antoi kaikkensa. Virkiä antoi kaikkensa ja on edelleen kultataistossa hyvin mukana.
Lehdistötilaisuudessa tämä tuntui Jyväskylän leirissä pahalta. Esimerkiksi Kirittärien pelinjohtaja Jussi "Nalle" Viljanen alkoi syytellä tuomareita. Miehen kannattaa katsoa peiliin tai ainakin tulostaululle. Virkiä oli huonon alkunsa jälkeen parempi, ja sillä sipuli.
Se on nyt ärsytetty. Se on nyt vaarallinen. Se haluaa kuudennen peräkkäisen Suomen mestaruuden.
JARNO RANTA