Mistä on kysymys, kun Kauhavan vastaanottokeskuksen irtisanoutunut johtaja Ilkka Peura puolustaa eroamisen hinnallakin pakolaisten oikeutta omaan ruokahetkeensä?
Siitä, keiden pakolaiset kokevat olevan heidän perheensä. Pakolaisella voi olla oma perheensä Suomessa, mutta usealla perhe on kaukana ja perheen virkaa korvaa se joukko, jonka kanssa istutaan päivittäin yhteiseen ruokapöytään.
Viime syksystä lähtien Suomessa on koettu ainakin kaksi muuta vastaanottokeskusten ruokagatea. Ensimmäinen oli Oulun Hiukkavaarassa, jossa asukkaat valittivat saamastaan ruuasta. Syntyi valtava poru: ettäs kehtaavat valmiissa pöydässä valittaa!
Eräs toinen vastaanottokeskus oli pakolaisten epäsuosiossa, koska oli tiedossa, ettei siellä saa laittaa itse ruokaansa. Jos laittaa ruuan itse, on myös päiväraha korkeampi.
Yksin tuleva aikuinen saa kuukauden jokaista päivää kohden noin kolme euroa, jos ateriat tulevat vastaanottokeskuksesta. Tästä huolimatta moni Kauhavan asukas halusi tehdä ruokansa itse.
Kauhavan ruokagate on kolmas. Nyt keskuksen johtaja puolustaa asukkaidensa oikeutta pitää yllä yhteisöään edes yhteisen ruokahetken voimin. Se ei käy, koska kaikkien pitää suomalaisessa byrokratiassa olla kuuliaisia laitoksen asukkaita ja oppia olemaan tekemättä mitään.
Kesäkuun alussa julkaistiin tutkimus suomalaisten ruokailutavoista. Tulos: yhteisiä ruokahetkiä kaivataan, niitä haluttaisiin lisätä, ja ne vastaavat perheiden yhdessäolon tarpeeseen.
Hyvä ruoka, parempi mieli, ei olekaan niin kaukaa haettua. Ei varsinkaan, jos elämässä ei paljon muuta ole. Ruokailu on myös paljon muutakin kuin vatsantäytettä.
Useimmissa vastaanottokeskuksissa asukkaat laittavat ruuan itse. Se kannustaa omatoimisuuteen ja estää laitostumasta. On se nyt kumma, että juuri Kauhavan edistyksellisessä keskuksessa näin ei saa tehdä.
SATU TAKALA
satu.takala@i-mediat.fi