"Me saadaan näihin nykyään paljon enemmän rahaa valtiolta kuin länsi", toteaa saksalainen ystäväni naurahtaen kun kehun Leipzigistä Berliiniin johtavan autobahnin kuntoa.
Leipzig on yksi entisen Itä-Saksan suurimmista kaupungeista, jonka infrastruktuuri on lähtenyt huomattavaan nousuun viimeisen vuosikymmenen aikana. Hylätyistä rakennuksista muokataan viehättäviä asuintaloja ja raitiovaunukiskoja kunnostetaan ympäri kaupunkia. Vanhaa muokataan uudeksi, mutta kaikilta osin kehitys ei ole pelkästään rakentavaa.
Vuonna 1989 Leipzig oli tärkeä areena Itä-Saksan vapautumispyrkimyksissä, kun kaupungin keskustaan kokoontui joka maanantai rauhallinen mielenosoitus muurin murtamisen puolesta. Nykyään kaupungin keskustassa tapaa maanantaisin Legida-ryhmän, joka osoittaa mieltään Euroopan ja erityisesti Saksan islamisaatiota vastaan. Saksojen yhdistymisen ajan kuuluisaksi lauseeksi muodostunut "Wir sind das Volk", me olemme kansa, on saanut uuden merkityksen nationalistien käyttäessä sitä omissa banderolleissaan.
Pieni osa Legidan jäsenistä on uusnatseja, mutta valtaosa on kuitenkin aivan "tavallisia" kansalaisia, joita Euroopan unioni ja sen sisällä tapahtuvat muutokset pelottavat.
Saksa on nykypäivänä yhdistynyt valtio, jossa suurin osa muistaa edelleen, mitä yhden kansanryhmän sortamisesta ja äärimielipiteistä voi seurata. Siellä uusnatsien nousua oikeasti merkittävään asemaan onkin vaikeaa kuvitella. Esimerkiksi Slovakiassa ja Unkarissa tilanne on kuitenkin toinen, sillä siellä avoimesti uusnatsistiset puolueet ovat jo nousseet parlamenttiin.
Yhdistävä tekijä Euroopan maissa, joissa äärioikeistolaista liikehdintää ilmenee, on niiden lähihistoria kommunistisen vallan alla. Neuvostoliiton kaatuessa useat maat saivat itsenäisyyden, mutta eivät oikeastaan tienneet, mitä sillä tehdä.
Kun köyhyys ja levottomuus painavat päälle, etsitään helppoja ratkaisuja. Helpolla ei useimmiten saa kuitenkaan hyvää. Uusnatsistiset liikkeet ja puolueet syyttävät yhtä ihmisryhmää, kuten maahanmuuttajia, kaikesta pahasta. Ongelmat ovat kuitenkin rantautuneet valtion rajojen sisälle kauan ennen maahanmuuttajia.
Poliittisen kentän rakentumiseen vaaditaan Suomen Prahan suurlähettiläs Helena Tuurin mukaan vähintään kahden tai kolmen sukupolven verran aikaa. Entisen Neuvostoliiton maiden vapautumisesta on alle 30 vuotta, eikä kunnollista poliittista kenttää ole vielä ehtinyt syntyä. Puolueita kuopataan samaan tahtiin, kun uusia perustetaan. Slovakian ja Unkarin tämän hetkistä tilannetta ei vielä tarvitse pitää niskalaukauksena demokratialle tai ihmisoikeuksille, kunhan ihmisten poliittinen energia pystytään ohjaamaan ajoissa oikeaan suuntaan.
Kunnostetaan vanha tie uudeksi, kaikkien käytettäväksi.
ANNI LINDGREN