Kansanedustaja Maria Tolppasen loikka perussuomalaisista SDP:n riveihin on iso asia, mutta ei suuren suuri ihme.
Tolppanen palaa juurilleen, poliittiseen kotiinsa.
Vaasalaisen elo ei ole ollut helppoa perussuomalaisten riveissä. Hänen on ollut vaikea sietää ylilyöntejä, kännisten toilailuja ja maahanmuuton ehdottomuuksia.
Tolppasen takana on kukkunut koko ajan menneisyys ensin sosialidemokraattisissa nuorissa ja myöhemmin aikuisten SDP:ssä. Avara katse maailmaan ja varsinkin ehdoton liittoutuminen työväen asiaan eivät aina ole olleet sopusoinnussa perussuomalaisten arvojen kanssa.
Hallituspolitiikka katkaisi lopulta kamelin selän. Työväen tyttö palaa SDP:n riveihin. Siellä hänet otetaan epäilemättä vastaan ruhtinaallisesti. Paras lupaus taitaa olla se, ettei hetkeksikään jätetä yksin.
Tunne on turvallinen - kuin kotiin palaisi.
Tolppasen lähtö on kova uutinen pohjalaismaakuntien perussuomalaisille. Yksi kolmesta puolueen kansanedustajasta loikkaa. Mihin uskovat nyt ne 5 500 äänestäjää, jotka nostivat Tolppasen toistamiseen eduskuntaan vuosi sitten?
Mikä johti Tolppasen aikoinaan pois SDP:stä? Vastaus on kuultu Tolppasen omasta suusta. Se oli Paavo Lipposen hallituksen politiikka 90-luvulla. Se oli Tolppaselle liian perhevastaista. Lapsilisien leikkaus oli liikaa.
Kun tämä aika käy tuotakin aikaa ahtaammaksi, palaaminen SDP:n riveihin on mahdollista.
Helppoa tulevaisuutta Tolppaselle ei voi povata.
Hän pääsee puhumaan SDP:ssä omantuntonsa äänellä, mutta joutuu samalla vastaamaan perussuomalaisille yhä uudelleen kysymykseen: "Miksi teit meille tämän, Maria".
Vaasassa tilanne tulee kimurantiksi.
Kun Tolppanen siirtyy pois perussuomalaisista, hän kasvattaa SDP:n kaupunginvaltuuston suurimmaksi puolueeksi äänimäärillä mitaten. Kokoomuksella, RKP:llä ja SDP:llä on kaikilla 15 valtuutettua, mutta demarit kohoaa Tolppasen 1261 kuntavaaliäänellä valtuuston kuninkaaksi.
Perussuomalaisille jää Vaasassa kahdeksan valtuutettua.
PIRJO RAUTIO