Ensin hyvät uutiset. Monilla lapsella ja nuorella menee elämässä kohtuullisen hyvin. Koulu maistuu, on harrastuksia ja kavereita ja elämä koetaan elämisen arvoiseksi. Me vanhemmat sukupolvet voimme siis onnitella itseämme. Olemme ilmeisesti tehneet jotain oikein, ehkä vahingossa, mutta kuitenkin.
Toinen puoli on, että yhä useampi lapsi ja nuori kohtaa elämässään erilaisia haasteita. Usein ne liittyvät mielenterveyteen, osallisuuden puutteeseen, ahdistukseen, kiusaamiseen tai väkivaltaan. Paineet ja joka paikkaan ujutettu menestymisen ihannointi aiheuttaa osalle lapsista ja nuorista merkittävää stressiä.
Lapsen tai nuoren haasteet voivat olla myös laadultaan synnynnäisiä, kuten neuropsykiatriset ja kehitykselliset ominaisuudet. Ne aiheuttavat vaikeuksia sellaisissa tehtävissä ja tilanteissa, jotka muille ihmisille ovat arkipäivää.
Jokainen äiti ja isä kantaa jälkikasvustaan huolta ja huoli kertaantuu aina sitä mukaan, mitä enemmän haasteita tavallisen arjen askareista selviämiseen ilmenee. Tilannetta ei ole yhtään helpottanut viime vuosien taloudelliset leikkaukset peruspalveluihin, jotka ovat monille lapsille ja nuorille hyvin merkittäviä.
Varhaiskasvatukseen ja opetukseen on tehty säästöjä useilla paikkakunnilla, myös meillä Seinäjoella. Vasemmistoliitto esitti perusopetukseen lisää rahaa, mutta äänestyksessä meidät torpattiin ja siksi opetuksesta leikattiin mm. jakotunteja, jotka ovat erityisesti tukea tarvitseville lapsille erittäin tärkeitä.
Näin ei voi enää tulevaisuudessa jatkua. Hienot puheet lasten ja nuorten auttamisesta pitää myös muuttua käytännön teoiksi. Käytännössä se tarkoittaa rahallista satsausta päiväkodeille, kouluille, oppilaitoksiin ja terveyspalveluihin, jossa alan ammattilaiset kärvistelevät kasvavien haasteiden ja pienentyvien resurssien keskellä.
Rahan lisäksi tarvitaan myös laajempaa yhteiskunnallista ymmärrystä. Meidän pitää olla entistä avoimempia kohtaamaan erilaisia ominaisuuksia. Erilaisuudessa ei aina ole kyse epäonnistuneesta kasvatuksesta tai lapsen huonoista käytöstavoista. Voi olla myös niin, että lapsi tai lapsiperhe on jäänyt ilman sitä tukea, jota olisi tarvittu.
Antti Knuuttila (vas.)
kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu
Seinäjoki