Suomalainen poliittinen keskustelu on jäänyt hihittelyn tasolle.
Maan johtavien poliitikkojen sanailu on viime aikoina liikkunut asiallisuuden rajamailla europarlamentaarikko Merja Kyllösen kertoessa kesäkuussa mielipiteensä Timo Soinin (ps.) tantraseksin tarpeesta ja Ben Zysckowiczin (kok.) suositellessa tällä viikolla Sebastian Tynkkyselle (ps.) paluuta BB-taloon. Timo Soinin näkemystä koko Vihreiden puolueryhmästä fillarikommunisteina on elävöitetty vuosien saatossa mitä erikoisimmin sananparsin.
Kansan syvien rivien puheet eivät valitettavasti ole sen puhtoisempia.
Kommenttipalstoilla, blogeissa ja Facebookissa sanan säilät heiluvat anonyymien käsissä.
Ulkoministeri on sivistymätön ja nolo. Vasemmistoliiton puheenjohtaja on nainen ja nuori. Onneksi sillä on sentään hauska etunimi, Likkahan se on! Entinen valtiovarainministeri oli ärsyttävän tekopirteä, mutta uusi on käyttäytymiseltään ja pukeutumiseltaan aivan liian harmaa tullakseen koskaan politiikan suurmieheksi.
Hallitukset ja johtoryhmät leimataan hyväveliverkostoksi ja media propagandakoneistoksi. Vähemmistöjen edustajat haukutaan lyttyyn milloin mistäkin syystä. Vaihtaisivat uskontoa tai seksuaalista suuntautumistansa ja menisivät töihin.
Kommentit ovat liian usein asiapitoisen sijaan vihaisia, halveksivia ja pilkallisia. Jos sanat loppuvat kesken, voi poliitikosta postata vaikka hauskan meemin. Kukahan tuonkin on eduskuntaan äänestänyt!
Keskustelua seuratessa ei heti uskoisi, että Suomi listattiin viimeksi heinäkuun alussa Social Progress Indexin mukaan elämänlaadultaan parhaaksi maaksi koko maailmassa. Bruttokansantuotteen lisäksi vertailussa mitattiin muun muassa sitä, kuinka hyvin ihmisten perustarpeisiin ja hyvinvoinnin edellytyksiin pystytään vastaamaan.
Vuonna 2016 Suomen passilla pääsee matkustamaan 175 maahan, sijoittaen Suomen maailmanlaajuisessa vertailussa kolmanneksi. Suomalainen lehdistö on Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan koko maailman vapain.
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi maailman avoimimmasta maasta tulevat ihmiset haluavat jäädä kyräilemään kahvipöydän ääreen.
Täälläkään kaikki ei ole täydellistä, mutta vajaan 5,5 miljoonan asukkaan valtiota on silti huomattavasti helpompaa muokata kuin esimerkiksi Euroopan suurmaita saati Yhdysvaltoja.
Ensimmäinen askel on siirtyä hupikuvien ja haukkumasanojen takaa avoimen keskustelun piiriin. Demokratiassa lähin poliittinen vaikuttaja löytyy peilistä.
Muutosehdotus: Ensi kerralla, kun tekisi mieli paheksua yksittäisen poliitikon sanomisia, sano itse jotain viisaampaa. Rakenna keskustelua, älä hakkaa sitä rikki.
Päättäjille hyeenalaumana hirnuminen ei kehitä muuta kuin vatsalihaksia. Suomalainen politiikka ei ole pilalla, mutta voivottelun ilmapiiri näivettää sitä nopeasti.
Kahtiajakautuminen ei ole hauskaa. Kahtiajakautuminen on haitallista ja tietyn lakipisteen saavutettuaan jopa vaarallista. Ei ole eroa siinä, mollaavatko suvakit persuja vai persut suvakkeja. Väliä on sillä, kuka oikeasti on tarpeeksi rohkea viemään keskustelua eteenpäin.
Hiekkalaatikolla opittu sääntö pätee edelleen: tyhmempi ei ole se joka aloittaa vaan se, joka jatkaa.
ANNI LINDGREN