Taas on sama meininki kuin EU:sta äänestettäessä. Ensin rummutetaan, kuinka hienoa on olla EU:ssa, sitten tehdään kyselyjä, josko kannatus olisi noussut.
Suomalaiset eivät ole kovin innostuneita Natosta, sen tietävät Nato-intoilijat. Kaupataan ties mitä sateenvarjoja, että saataisiin kannatus nousemaan.
Olen seurannut vuosikymmeniä tätä Nato-puuhastelua. Aina kun tulee pienikin tilaisuus, niin kokeillaan menisikö homma läpi.
Pitää tietysti ottaa huomioon, että siellä on uusi sukupolvi äänestysikäisiä, joille on helpompi tyrkyttää potaskaa. Kuka muuten maksaa sen Nato-lystin? Kukaan ei puhu siitä halaistua sanaa. Pannaanko vähän lisää bensaveroa?
Onko niin, että tieten tahtoen jotkut haluavat horjuttaa Itämeren tilannetta? Suomi ja Ruotsi ovat ”liittoutumattomia” ja saisivat pysyäkin. Onko nyt sitten länsitytty, jos ei olla suometuttu. Tottahan se sopii lännelle hyvin, että EU- ja Nato-raja on meidän itärajalla.
Paljonko suomalaisten veromarkkoja paloi Afganistanin Nato-seikkailuun? Mitä jäi käteen? Kyllä siitäkin on oltu hyvin hiljaa.
Mitähän Putin muuten Suomesta nyt haluaisi? Me ei olla Ukraina.
Tuntuu unohtuvan täysin, että eletään ydinase-kautta. Jos Euroopassa alettaisiin sotia oikein kunnolla, siinä menee herra ja narri.
Diplomatia on oikea keino eikä sotilasliittoon hakeminen. Sitä vuoropuhelua on tehty vuosikymmeniä ihan kohtuutuloksin. Jos minä olisin jostakin huolestunut, niin Kiinan laajentumispyrkimyksistä.
Ari Niemelä
Ilmajoki