Jalkapallon naisten MM-kisat alkavat 20. heinäkuuta. Estradina ovat Australian ja Uuden-Seelannin jalkapallostadionit, jotka vetävät katsojia reilusta 18 000:sta aina 83 000:een asti. Vuonna 2019 Ranskassa pelatut MM-kisat olivat Palloliiton kehityspäällikön Heidi Pihlajan sekä tutkija Riikka Turtiaisen mukaan viimeistään osoitus siitä, että naisten arvokisat lukeutuvat jalkapallon suurtapahtumiin. Viime vuoden EM-kisojen yleisömenestys tukee väitettä, kun Wembleyllä pelattu Englannin ja Saksan välinen finaali myytiin loppuun.
Tämän kesän kisojen ensimmäisessä ottelussa Uusi-Seelanti kohtaa kotiareenallaan Norjan.
Tunnettuuden kasvuun vaaditaan koko seuran panostusPihlaja on toiminut Palloliiton kehityspäällikkönä vuodesta 2019 asti ja vastaa jalkapallon kehityksestä tyttöjen ja naisten lajina. Hän nimeää kehityksen kulmakiveksi panostuksen siihen, että seuroissa olisi riittävästi tekijöitä.– Vielä on taipumusta ajatella, että esimerkiksi markkinointi hoituisi ikään kuin itsestään, ja siitä ajatuksesta pitäisi päästä pois, Pihlaja valottaa. Päätoimisten tekijöiden palkkaaminen markkinointiin on investointi koko lajin kehitykseen, ja siihen tulisi Pihlajan mukaan panostaa rohkeammin.Palloliitto on tehnyt useamman vuoden töitä naisten jalkapallon näkyvyyden ja kaupallisuuden eteen. Tämä näkyy uusina yhteistyökumppaneina ja televisiointisopimuksina. Vaikka paljon on tapahtunut, työ on vielä kesken ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Naistoimijoihin urheilukulttuurissa keskittyvän pohjoismaisen tutkijaverkoston perustajajäsen Turtiainen tietää, että Suomessa naisten jalkapalloilun eteen tehdään paljon oikeita asioita.– Tarkoituksena on kuitenkin kehittyä, ja siksi ei saa tuudittautua ajatukseen, että täällä asiat ovat jo kunnossa, vaikka suhteessa joihinkin muihin maihin näin olisikin, Turtiainen linjaa. Katsojaluvut nousseet työtä tekemällä
Länsi-Euroopassa resursseja on lisätty ja miesten seuraorganisaatioissa olevaa osaamista on hyödynnetty – ja se näkyy.
– Siellä katsojaluvut sekä trendi naisten jalkapallon ympärillä ovat nousseet systemaattisen työn myötä, Pihlaja kertoo.
Pihlaja painottaakin, että erilaisten yleisökampanjoiden onnistumisen tulisi olla koko seuran yhteinen tavoite myös Suomessa.
– Ei riitä, että naisten edustusjoukkue julkaisee omissa sosiaalisen median kanavissaan mainoksia otteluista. Näen tärkeänä kokonaisvaltaisen markkinoinnin hyödyntämisen: ketä tavoitellaan, missä kanavissa ja millä viestillä? Tässä koko seuran kanavat ja kustannustehokkaat maksulliset kanavat voivat olla tärkeä apu, Pihlaja sanoo.
Euroopassa pelattavan naisten Mestarien liigan pudotuspelit keräsivät stadioneille reilusti yli kymmentuhatpäisiä yleisöjä kaudella 2022–2023. Barcelonan ja Chelsean välillä pelattuun toiseen välieräotteluun Camp Noulle saapui yli 72 000 katsojaa. Kotimaisessa Kansallisessa liigassa katsojamäärät pyörivät sadoissa. Yleisöennätys, 1 833 katsojaa, tehtiin vuonna 2020 PK-35:n ja HJK:n kohtaamisessa Olympiastadionilla.
Ammattilaisuus Suomessa on realistinen unelma tytöille
Naisia, jotka pystyvät ainakin lähes päätoimisesti keskittymään jalkapallon pelaamiseen, on Suomessa Pihlajan arvion mukaan 15–20. Ammattilaiseksi lasketaan pelaaja, joka tienaa 2 000 euroa vuodessa. Naisten pääsarjassa heitä on noin 40 prosenttia pelaajista.
– Itse ajattelemme tätä enemmän jonkinlaisena puoliammattilaistasona, joka on tällä hetkellä ensimmäinen tavoiteltava rajapyykki, Pihlaja kertoo.
Pihlaja toivoo henkilöstöön panostamisen vievän Suomen naisten pääsarjojen kehitystä Länsi-Euroopan maiden suuntaan.
Turtiainen on asian suhteen toiveikas.
– Suomalaisen pikkutytön realistinen unelma voi jo olla jalkapallon pelaaminen ammattilaisena, toisin kuin 15 vuotta sitten, Turtiainen toteaa.
Suomessa tyttö- ja naisharrastajamäärä ylsi uuteen huippuunsa jälleen viime vuonna. Määrä on kasvanut noin 20 prosentilla koronan jälkeen, ja harrastajia on tällä hetkellä yli 38 000.
Velvollisuus jättää laji parempaan asemaan tuleville sukupolville
Uutisointi naisurheilusta jatkaa muutosta parempaan suuntaan. Turtiainen pitää urheilukulttuurin epäkohtien esiin tuomista hyvänä asiana. Hän myöntää urheilijoiden yksityiselämän kiinnostavan ihmisiä, mutta esimerkiksi äitiyden ei pitäisi olla ainoa asia, jolla naiset murtautuvat urheilumediaan. Ulkonäkökeskeistä uutisointia taas on Turtiaisen mukaan saatu hyvin vähennettyä.
Sekä Turtiainen että Pihlaja arvioivat, että naisurheilijoilla on painetta hoitaa omalta osaltaan lajin tunnettavuuden kasvua mediassa.
– Koen, että naispelaajat kantavat useammin henkilökohtaista taakkaa markkinoinnista ja tuntevat, että eri asioihin pitää ottaa kantaa eikä saa keskittyä pelkästään jalkapallon pelaamiseen, Pihlaja kertoo.
– Naisurheilijat kokevat vastuuta jättää laji parempaan asemaan kuin se on heidän aikanaan ollut, Turtiainen sanoo.
Esikuvia ja vaativaa huippu-urheilua
Tulevat MM-kisat ovat loistava mahdollisuus tuoda lajia esiin sekä esitellä esikuvia junioreille. Televisiointi on noussut samalle tasolle miesten otteluiden kanssa, ja asiantuntijat ovat alan huippuja. Myös kentällä taso on kova.
– Tulee olemaan varmaan kovatasoisimmat kisat ikinä ja toivon, että huomataan, miten vaativaa huippu-urheilua naisten pelaama jalkapallo on. Vaatimustaso on myös naisilla korkealla jo junioreista lähtien, Pihlaja enteilee.
Sekä Turtiainen että Pihlaja muistelevat omien esikuviensa olleen miesjalkapalloilijoita, mikä on johtunut paljolti medianäkyvyyden vähyydestä. Muutosta on tapahtunut, kun juniorit törmäävät yhä useammin uutisissa ja sosiaalisessa mediassa myös naisten tekemiin huippusuorituksiin jalkapallokentillä. Sen myötä naisista tulee esikuvia etenkin tyttöjunioreille.
– Kyllä naiset ovat ihan yhtä lailla tänä päivänä miesten tapaan tähtiä, vaikkeivät Messin seuraajalukuihin yltäisivätkään, Turtiainen sanoo.