Sunnuntaina on kansainvälinen naistenpäivä. Toisille se on juhlapäivä, toisille poliittinen muistutus, joillekin muinaismuisto menneiltä vuosikymmeniltä. Mutta onko se tarpeeton?
Naistenpäivää on vietetty vuodesta 1911. Se syntyi alun perin naisten äänioikeus- ja työväenliikkeen ytimestä. Suomalaisille päivä on komea muistutus siitä, että olimme ensimmäinen maa Euroopassa, jossa naiset saivat äänioikeuden – jo vuonna 1906. Se oli aikoinaan hätkähdyttävä teko. Sellainen, joka muutti maailmaa.
Entä nyt, 120 vuotta myöhemmin?
Meidän perhe sai hiljattain uuden jäsenen – suloisen tyttölapsen. Olen yksinkertainen isoisä.
Pientä stadin friidua katsoessa miettii, millaiseen maailmaan hän kasvaa? Mitä hänelle on tarjolla, ja mitä ei vielä ole? Ja mitä kaikkea on liikaa?
Vaikka se on vanha klisee, uskon, että tyttölapselle on lottovoitto syntyä Suomeen. Täällä hän saa käydä koulut loppuun, opiskella ammatin ja lukea yliopistossa.
Hän saa valita puolisonsa itse – tai olla valitsematta ketään. Hän saa puhua, kirjoittaa, äänestää ja asettua ehdolle. Hän saa olla oma itsensä, pukeutua ja ajatella kuinka haluaa.
Kun katsoo maailmalle, tajuaa, miten hyvin asiat Suomessa ovat. Monessa maassa naisen liikkuminen, pukeutuminen ja elämänvalinnat ovat yhä jonkun toisen käsissä. Muualta nähtynä härmäläinen arki on ihmeellistä.
Mutta myös ihmeitä pitää vaalia.
Suomessa naisten ja miesten palkkaero on edelleen noin 15 prosenttia. Luku on pienentynyt, mutta hitaasti.
Naisvaltaiset alat, kuten hoiva ja kasvatus, ovat yhä aliarvostettuja suhteessa niiden yhteiskunnalliseen merkitykseen. Hoitaja kantaa vastuuta ihmishengistä, mutta se ei näy tilinauhassa.
Naispappeus on Suomessa toteutunut, mutta sen kanssa väännettiin vuosikymmeniä. Ensimmäiset naispapit vihittiin virkaan vasta 6.3.1988.
Jotkut kirkon työntekijät saattavat yhä kieltäytyä yhteistyöstä naispuolisen kollegan kanssa. Sellainen kirkko ei ole kaikille. Se on myös osoitus siitä, ettei tasa-arvo ole valmis projekti edes Suomessa.
Nyky–Suomi kamppailee talouden, turvallisuuden ja tulevaisuuden probleemissa. Julkinen keskustelu kovenee. Vastakkainasettelu lisääntyy. Tällaisina aikoina tasa-arvokysymykset jäävät helposti jalkoihin. Siksikin naistenpäivää tarvitaan.
Naistenpäivä muistuttaa, että tasa-arvon eteen pitää tehdä valintoja joka päivä. Se muistuttaa, että nyt itsestäänselvät oikeudet ovat jonkun taistelun tulosta.
Samalla se muistuttaa siitä, että maailmassa on miljoonia tyttöjä, joille tämä kaikki on vielä saavuttamattomissa.
Vuonna 2026 Suomeen syntyvä tyttölapsi on lottovoittaja. Toivon, että se pätee vielä silloinkin, kun meidän perheen pikkuakka on aikuinen.