Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA myöntää harkinnanvaraisia valtionavustuksia yleishyödyllisille järjestöille ja säätiöille, jotka edistävät sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä.
Kun säästöjä etsitään, järjestöavustuksetkaan eivät säästy perkaamiselta.
On mietittävä tarkkaan, miltä järjestöiltä leikataan ja paljonko, jotta olemassa olevat rahat saadaan kohdennettua oikeisiin kohteisiin. Kaikki järjestötoiminta ei ole vaikuttavaa, eikä ansaitsisi penniäkään veronmaksajien rahaa.
Suomessakin on nähty tapauksia, joissa julkista rahaa on käytetty väärin. Esimerkiksi Helsingin seudulla toiminutta somalijärjestöä, Sorasod ry:tä, epäiltiin viime vuosikymmenellä törkeästä avustuspetoksesta. STEA joutui perimään yhdistykseltä takaisin yli 100 000 euroa, kun kävi ilmi, että rahaa käytettiin muun muassa toiminnanjohtajan kuntosalijäsenyyksiin, hierontoihin ja yksityisiin kuluihin.
Vuonna 2024 SPR oli otsikoissa, kun järjestön pääsihteeri nosti 200 000 euron vuosipalkkaa. Vaikka palkkaa ei maksettu lahjoitusvaroista, herää kysymys, miten sinä vuonna yli 4,5 miljoonaa euroa STEA-tukia nostava järjestö kykeni maksamaan tällaisia palkkoja.
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps.) teki juuri päätöksen STEA-avustuksia saavien järjestöjen työntekijöiden palkkakatosta. Jatkossa avustuksia saavan järjestön työntekijän palkka saa olla enintään 75 000 euroa vuodessa.
Sosiaali- ja terveysalan valtakunnallisen kattojärjestön Sosten pääsihteeri Vertti Kiukas kuitenkin kiirehti kommentoimaan, ettei palkkakatto vaikuta heidän toimintaansa. He kuulemma maksavat yli menevän osan palkoista sitten omista tuotoistaan, kuten jäsenmaksuista.
Veronmaksajien rahaa on jaettu vuosikausia toimijoille, vailla minkäänlaista kunnollista arviota siitä, onko järjestöjen tekemä työ aidosti vaikuttavaa niiden saamaan tukeen nähden. Kun kyse on julkisesta rahasta, sen käytön tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvää ja perusteltua, eikä keino, joilla järjestöpomoille saa verorahoilla mahdollisimman kovan vuosipalkan.
Onneksi kaikki järjestöt eivät ole samanlaisia. Suomessa toimii suuri joukko sote-alan järjestöjä, jotka tekevät työtä, jota julkinen sektori ei yksin pysty hoitamaan.
Ne tukevat mielenterveyskuntoutujia, perheitä ja omaishoitajia, tarjoavat vertaistukea ja ehkäisevät syrjäytymistä. Monille ihmisille nämä järjestöt ovat ensimmäinen ja joskus ainoa paikka, josta saa apua. Näiden järjestöjen toiminta on vaikuttavaa, ja ne ennaltaehkäisevät kalliimpien palveluiden tarvetta.
Hyvin toimivat järjestöt eivät ole menoerä, vaan investointi tulevaisuuteen. Samalla on hyvä käydä läpi, paljonko eri järjestöillä on päällekkäistä toimintaa ja mitkä ovat yhteistyömahdollisuudet.
Me emme tarvitse jatkossa yhtäkään järjestöä lisää, jossa julkista rahaa käytetään väärin, eikä jättimäisiä järjestöpomojen palkkoja, jotka kustannetaan veronmaksajien lompakosta.
Siksi sinunkin pitäisi kannattaa järjestöleikkauksia.