Vastustan Nato-kansanäänestystä, vastustan Suomen fixit-äänestystä ja vastustan kaiken maailman provokaatioita, jotka käyvät tänä päivänä liian hyvin kaupaksi.
Yksikään poliittiselta itsemurhalta itseään varjeleva poliitikko ei uskalla sanoa vastustavansa kansanäänestyksiä.
Pitää antaa itsestään kuva, että kyllä kansa tietää, vaikka emmehän me todellakaan tiedä. Sitä varten meillä on kansanvalta.
Kansanvaltaa on, että eduskuntavaaleissa kansa valitsee myös Natosta, fixitistä tai mistä tahansa muusta tärkeästä asiasta edustajiensa kautta. Kuntavaaleissa kuntalaiset valitsevat edustajansa, jotka vievät tai eivät vie kuntaliitokseen, hyväksyvät tuulivoimaa tai vaikka ydinvoimaa.
Siinä fiksussa joukossa menee muutama höyrypääkin seassa, kun he eivät vielä saa pahoja aikaan.
Kansanäänestyksen vaatiminen on pupuilua: Niin tehdään, kun ei itse uskalleta päättää, niin kuin tilanne vaatisi.
Silloin pökätään pää pensaaseen ja julistetaan kansan tietämyksen suurta viisautta –ja pestään itse kädet.
Isossa-Britanniassa käsienpesun tulokset näkyvät. Edes brexit-leirin kapteeni ei pysy enää laivassa mukana vaan on loikannut seulana vuotavasta purrestaan mereen.
Tilanne kammoksuttaa siinä määrin, etten enää halua osallistua kansanäänestyksiin.
Onneksi isoja on Suomessa ollut omana elinaikanani vain yksi, EU:sta. Sekin meni pieleen, koska äänestyksestä riittää edelleen parranpäristelyä.
Onnistunut kansanäänestys ei anna pohjoiskorealaisia loppulukemia, vaan myös tappionkärsineille tunteen, pulinat pois, asia selvä. Mutta eihän se mene niin. Vaaditaan vain uusintaa.
Kansanäänestysten ikävä puoli on, että ne ovat äänestysten irvikuvia, huutoäänestyksiä, joissa kansaa kiihotetaan populistisilla heitoilla ja täysin virheellisellä tiedolla.
Voisi kuvitella, miten hullusti kävisi fixit tai Nato-kansanäänestyksissä: Venäjältä tulisi varsinkin jälkimmäiseen häikäilettömät määrät väärää informaatiota, jolla kampanjaa käytäisiin. Siinä käytettäisiin suomalaisia idiootteja hyväksi ja koko homma menisi överiksi. Kansanäänestyksen edellytys on, että päätös tehdään riittävillä ja oikeilla tiedoilla.
Ainoa paikka, missä kansanäänestyksen voi järjestää näytösluontoisesti, on varma tilanne.
Silloin äänestystä vaativat tai siitä päättävät tietävät jo etukäteen, miten äänestyksessä tulee käymään.
Näytösäänestys on poliitikon työkalu, kuten pää pensaaseen -äänestyskin. Erona vain se, että sillä saa pönkitettyä omaa suosiotaan. Kaikkihan haluavat aina olla voittajien puolella.
Tuore kysely kertoo sekavan kuvan brexit-äänestyksen heijastuksista: Ylellä 48 prosenttia haluaa Nato-äänestyksen ja 40 prosenttia ei. Mtv3:n ja Aamulehden kyselyssä 47 prosenttia vastustaa neuvoa-antavaa Nato-äänestystä ja 42 prosenttia kannattaa sitä. Nato ei pyydä kansanäänestystä, mutta se ei tahdo joukkoihinsa vastakarvaan olevia maita.
Jos liittyminen tulisi ajankohtaiseksi, kansan myötämielisyys järjestettäisiin siten, että johtavat poliitikot ilmoittaisivat myönteisen kantansa. Pian kansa nyökyttelisi samaan tahtiin. Silloin näytösluontoinen äänestys sopisi.
Näin meitä viedään kansanäänestyksissä. Ne joko järjestetään taiten tai sitten niistä tulee Irwinin protestilaulun terveiset valtiovallalle. Britanniassa protesti jäi kansanäänestyksen lopputulokseksi.
SATU TAKALA