Kun Kaarina Heikinheimo opiskeli ja aloitti uraansa 1960-luvun lopussa, tekstiilitaidetta ei osattu hahmottaa itsenäisinä taideteoksina. Hän teki opiskelutyönään kuparilangasta teoksen Peiliportti. Sen arvioissa teoksen kehuttiin toimivan tilanjakajana.
Vuosikymmenten myötä taidemuoto on kehittynyt ja suhtautuminenkin on jo toisenlaista.
Heikinheimo kiinnostui jo varhain tekstiilitaiteesta, kun hän näki eteläpohjalaisen Ellen Alakannon teoksia.
– Vaikutuin niistä ja näin heti, että tuo materiaali tarjoaa mahdollisuuksia.
Heikinheimo lähti Helsinkiin opiskelemaan Kreeta Pohjanheimon studioon. Koulutus oli kolmivuotinen. Heikinheimo näytti jo silloin työteliäisyytensä.
– Taisin tehdä koulun ennätyksen opiskeluaikaisten töiden lukumäärässä.
Heikinheimo debytoi Strindbergin taidesalongissa Helsingissä vuonna 1968. Sitten hän palasi työskentelemään kotikaupunkiinsa Vaasaan.
Langan määrä on mittaamaton
Oppilastyö vuodelta 1967, suuritöinen kuparilangasta tehty Peiliportti on mukana Tikanojan taidekodin hiljattain avatussa kesänäyttelyssä.
Kyseessä on Heikinheimon tähän asti suurin näyttely. Teokset ulottuvat viidelle vuosikymmenelle.
Vaivaa Heikinheimo ei ole koskaan töissään säästellyt, menetelmät ovat hitaita ja mittakaavat suuria. Lankaa on kulunut.
– Langan määrä näissä töissä on mittaamaton. Ja työntien määrä lukematon. Vaikka työskentelen joka päivä, vuodessa ei synny kovin monta teosta, Heikinheimo sanoo.
Hän kertoo monien ihmettelevän, miten hän viitsii nähdä niin paljon vaivaa.
– Mutta tämä on kivaa! Rakastan työtäni, Heikinheimo sanoo.
Näyttely on kuin kokonaistaideteos
Näyttely ei ole kronologinen, vaan huoneet ovat syntyneet eri teemojen mukaan. Lopputulos on kuin installaatio ja kokonaistaideteos. Vaikutelmaa korostaa se, että teoksissa ei ole nimilappuja eikä vuosilukuja.
Pellava on Heikinheimon päämateriaali. Kuparilankakin näkyy osana monia teoksia, esimerkiksi veistosten lehtinä ja kukkina.
Hän ei ole myöskään pelännyt tehdä erilaisia kokeiluja materiaalin ja muodon suhteen.
Heikinheimo työstää materiaaliaan virkkaamalla, kutomalla, punomalla. Taiteilijan yllättävämpi, harvoin nähty puoli ovat ihmishahmoja esittävät kuvakudokset, joita Heikinheimo teki 1990-luvulla.
Heikinheimon teoksia on paljon julkisissa tiloissa ja kokoelmissa. Tämän näyttelyn kaikki yli 70 teosta ovat kuitenkin Heikinheimon täpötäydestä työhuoneesta.
– Tämä oli työhuoneen tyhjäysprojekti, naurahtavat Heikinheimo ja näyttelyn kuraattori Maaria Salo.
Ihan kokonaan työhuone ei tyhjentynyt, parikymmentä vielä jäi.
Taiteilija paikalla aina kun toivotaan
Museo on myös kartoittanut taiteilijan arkistoa: lehtileikkeitä ja näyttelyluetteloita. Kolmannen kerroksen vitriineissä on esillä materiaalia uran alkuvaiheilta.
Taiteilijasta oli hauska kaivella menneitä.
– Olin itsekin hämmästynyt siitä kaikesta, en edes muistanut kaikkea.
Heikinheimo aikoo olla paikalla näyttelyssään aina pyydettäessä ja pitää opastuksia ryhmille.
Näyttelyn yhteydessä järjestetään myös työpajoja yhteistyössä Loftetin kanssa.
Taidekodin näyttelyn lisäksi Kaarina Heikinheimon teoksia on esillä vuoden aikana myös alueella. Kiertonäyttelyissä on esillä pienempiä teoksia, kuten karkkikulhoja ja kuparilankakukkia. Näyttely sappuu muun muassa Mustasaaren kulttuuritaloon.
Kaarina Heikinheimon näyttely 5+ huonetta Tikanojan taidekodissa Vaasassa 24.9.2023 saakka
