Älä kysele! Sä et mua määrää! Anna mun tehdä omat virheeni!
Nämä ovat varmasti tuttuja tiuskaisuja teinien tai varhaisteinien vanhemmille ja läheisille. Höystetään noita vielä kirosanoilla ja johan viimeistään alkaa kuulostaa tutulta.
Kuka on tuo mököttävä ja muriseva honkkeli, joka on yhtäkkiä alkanut käydä suihkussa päivittäin ja laittaa tukkaansa peilin edessä puolituntia ennen kuin poistuu kotoa? Tai tämä yhtäkkiä hakaneula korvassa kulkeva tyyppi, jonka hiukset vaihtavat viikoittain väriä, mutta vaatteet ovat pelkkää mustaa.
Hän on lapsi, joka on läpikäymässä sitä elämän vaihetta, joka koettelee heidän suhdettaan meihin aikuisiin ehkä eniten. Teini-ikää, nuoruutta, tuota aikuiseksi kasvamisen riittiä. Ja voi ah, kun tämä meitä aikuisia niin hämmentää ja kauhistuttaakin. Meidät valtaa halu alkaa lokeroida nuoria menestyjiin ja häviäjiin, menetettyihin tapauksiin ja onnistujiin.
Suurin osa nuoristamme voi paremmin kuin koskaan aiemmin. Toisaalta kuitenkin se pieni osa, joka voi huonosti on pahemmassa jamassa kuin koskaan ja ongelmat kasautuvat.
Nuorista ja nuoruudesta on olemassa monenlaista tutkimustietoa. Nuorisobarometri on varmaan näistä tunnetuin, joka julkaistaan vuosittain eri teemalla. Viimeisin nuorisobarometri on vuodelta 2014 ja siinä nuoret kertoivat kokevansa syrjintää.
Syrjintä koettiin niin yleiseksi, että sitä voi pitää jopa arkipäiväisenä. Siis hetkinen! Kun toisaalla muistutamme, että nuorissa on tulevaisuus, niin samaan aikaan lähetämme arjessa nuorillemme täysin päinvastaisen viestin omalla toiminnallamme.
Tämä näkyy esimerkiksi siten, ettei nuorten kokoontumispaikkoja juurikaan ole. Niihin ei haluta satsata eikä nuoria haluta notkumaan epämääräisenä sakkina nurkille. Nuorten tapahtumat aiheuttavat miltei poikkeuksetta etukäteispuintia, vaikka kaikki olisi tehty säännösten mukaan ja turvallisuus asiat hoidettu.
Miten kohtelet nuorta työntekijää? Oletatko lähtökohtaisesti, että hän ei osaa tai on laiska? Väheksytkö häntä? Kysytkö häneltä missä hän itse kokee olevansa vahvoilla ja mitä juuri hän voisi tehdä työpaikallanne, kun tulee harjoittelemaan, tutustumaan tai kesätöihin. Muistatko vielä kun itse otit ensimmäisiä askeleita aikuistenmaailmaan? Menikö kaikki heti oikein ja mahtavasti?
Nuorille erityisen tärkeitä ovat sosiaaliset verkostot, ystävät. Tapa ylläpitää ystävyyttä ja kohdata on kuitenkin muuttunut. Keskustelut ovat hyvin pitkälti siirtyneet virtuaalimaailmaan kaikkine lieveilmiöineen. Tästäkin nuoria on syyllistetty, etteivät enää osaa keskustella ja kielikin on huonoa. Kaiken maailman lyhenteitä käyttävät, LOL OMG YOLO... Osittain tämä voi olla tottakin, mutta emme voi museoida lapsuutta. Tämä on heidän todellisuuttaan ja heidän ainoa kokemuksensa maailmasta. Kuka edes tietää, mikä yhteys on lyijykynällä ja c-kasetilla?
Kaikki me olemme olleet nuoria joskus. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu rajojen kokeilu ja sisäinen hämmennys. Silloin lapset tarvitsevat aikuisten tukea ja hyväksyntää kaikkein eniten.
Anna Granlund
Kirjoittaja on Pohjanmaan leikkilähetti Koko Suomi leikkii -hankkeessa.