Sosiaalista mediaa eli tässä tapauksessa Facebookia kyseenalaistetaan typeränä ajanhukkana. Ihmisten kuulemma pitäisi tavata nokakkain eikä päivittämällä kuulumisiaan puhelimen tai tietokoneen välityksellä.
Eipä sitä olekaan aikoihin piipahdettu kutsumatta naapuritalossa iltakahveilla tai kyläilty sattumoisin.
Sen jälkeen, kun suomalaiset maalaiseläjätkin oppivat riisumaan ulkojalkineensa eteiseen kyläillessään, ei satunnainen kyläpoikkeilu ole enää kuulunut tapoihin.
Nykyään tuttavat, sukulaiset ja entiset naapurit löytyvät vaivattomasti Facebookista.
Löysin naamakirjaan liittyessäni monta mielenkiintoista ryhmää täynnä entisajan tuttavuuksia. Järviseuvun murre -nimisessä ryhmässä meitä entisiä ja nykyisiä järviseutulaisia on mukana tuhatkunta.
Järviseutuun lasketaan kuuluvaksi nykyiset tai entiset pitäjät Alajärvi, Evijärvi, Kortesjärvi, Lappajärvi, Lehtimäki, Soini ja Vimpeli. Murrealueemme kattaa siis ikivanhan Lappajärven kirkkopitäjän seudut eli Etelä-Pohjanmaan savolaiskiilan alueen.
Murteessa on itäisiä ja läntisiä vaikutteita sekä runsaasti jälkiä ruotsinkielestä, sillä Järviseutu kuului ennen 1600-lukua Pietarsaareen.
Väkitukko on esimerkki aidosta järviseutulaisesta sanasta, jota ei aina muualla ymmärretä.
Paras selitys sille löytyi fb-ryhmästä: Väkitukko on sellainen, joka tunkee kahden litran hinkkiin kolme litraa maitoa. Siis jääräpää, periksi antamaton henkilö.
Räivällä puolestaan tarkoitetaan ilkeää ja riidanhaluista henkilöä. Ruotsinkielestä vääntynyt verbi kallata taas tarkoittaa etsimistä. Vaatteiden kallaaminen on toivotonta, jos niitä on ensin myssätty, myllätty ja osa vielä mykkyröity kasaan.
Suomen kieli ja sen murteet ovat todellakin vivahteikkaita.
Naaman väännöllekin löytyy Järviseudulta sellaiset verbit kuin väyköttää ja illistellä. Niitä ei kannata selittää.
Ne löytyvät kokeilemalla, mutta en suosittele julkisella paikalla väyköttämistä, johon liittyy tietty ääntely, illistämisestä puhumattakaan.
Amerikan-kävijät toivat mukanaan monta hauskaa, englannin kielestä väännettyä sanaa.
Lapsuudesta muistan taipperinneulan eli hakaneulan ja loketin eli kaulaan ripustettavan medaljongin. Vaippahan sillä taipperinneulalla kiinnitettiin (diaper on vaippa amerikanenglannissa).
Ryhmässä muistellaan yksittäisten murresanojen lisäksi menneen ajan tapahtumia ja mieleen jääneitä henkilöitä.
Viime aikoina on kerrottu kylien postinjakajista ja rakenneltu väkkäröitä kevätpuroihin.
Todennäköisesti suurin osa sivujen käyttäjistä on iältään 50- 70-vuotiaita. Meidän tarinointiamme ei voi todennäköisesti lukea vielä mistään paikallishistoriikista tai joulujulkaisusta.
Järviseuvun murre -ryhmä tallentaa siis perinnetietoutta, joka on tietäjiensä mukana matkalla manan majoille.
Toivottavasti vielä toiminnassa olevien yliopistojen kansatieteen ja historian laitokset antavat nuorille opiskelijoilleen gradunaiheeksi esimerkiksi Facebookin merkitys kansanperinteen ja paikallismurteen säilyttäjänä ja elävöittäjänä.
Kirjoittaja on seinäjokelainen rehtori ja taidekriitikko