Neuvojen vastustamisesta tuli bisnes, otsikoi Helsingin Sanomat kesäkuun alussa.
Tämähän on tuttua meille terveydenhuollon ammattilaisille. Sosiaalinen media minimoi asiantuntijoiden tiedon merkityksen päätöksenteossa ja maksimoi matti meikäläisen oman kokemuksen tekoja ohjaavana vaikuttimena.
Toisaalta luotetaan tutkimustietoon, elämöidään koulutusleikkausten takia ja samalla viitataan kintaalla asiantuntijoiden tutkimustuloksiin ja neuvoihin. Jos kaverin mielipide tuntuu paremmin passaavan omien aivojen tuottamiin ajatusrakennelmiin, mielitekoihin ja tarpeisiin, ollaan valmiita teilaamaan perustellutkin asiantuntijoiden suositukset.
Tilanne on ristiriitainen. Onko kyseessä pitkäjänteisyyden puute? Vai tekeekö nykyihminen päätökset samalla tavalla kuin talouselämässä tehdään: voitto pitää tulla aamupäivän ensimmäisen kvartaalin aikana. Tyydytys pitää tulla hetkessä. Nautittavinta on kuitenkin matkalla olo – kun ollaan tavoittelemassa jotakin.
Viittasin alussa Fitbit-hyvinvointirannekkeeseen, joista tuli menestys. Kehittäjät oivalsivat, että ihmiset eivät halua totella terveysneuvoja. Valtaosa tietää, miten pitäisi elää, jotta suorituskyky säilyisi ja paino pysyisi siedettävissä lukemissa.
Osa kansalaisista ja mediasta syyttää neuvoja jakavia ammattilaisia terveysterroristeiksi. On mukavampi löytää vika järjestelmästä, jos syö enemmän kuin kuluttaa ja paino nousee. Ja geenejä voi aina syyttää. Useimmiten kyseessä ovat vain alttiusgeenit, jotka selittävät esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen tautiriskistä vain 10-15 prosenttia. Omat elämäntavat ratkaisevat painonkehityksen ja sairastumisen.
Joku löytää personal trainerista pelastuksen. Oma valmentaja ei ole mukana 24/7, mutta aktiivisuusranneke on uskollinen kaveri, jos olet kapineelle rehellinen. Se kertoo askeleet, kalorien kulutuksen, sydämen sykkeen ja unen laadun. Vierelläsi on ystävä, joka ei jätä. Suomalaiset ovat nopeita terveysteknologian käytön omaksumisessa.
Onko kyseessä yksi digitalisaation edistysaskel? Hyvä niille, jotka uskovat teknologiaan. Laite takaa aina rinnalla olevan kannustajan liikkumisen lisäämiseksi.
Jos ei halua teknistä laitetta kannustajaksi, voi hakeutua samanmielisten ryhmiin. Hyvänä esimerkkinä matalan kynnyksen ryhmistä ovat frisbeegolfradat, joita on putkahtanut joka puolelle.
Aivan sama millä menetelmällä liike lisääntyy. Terveydenhuollon kannalta liikkumisen lisääminen on tärkeää. Onhan liikkumattomuus maailman neljänneksi tappavin tarttumaton sairaus. Se tulee heti verenpainetaudin, tupakoinnin ja diabeteksen jälkeen.
Itse lukeudun niihin liikkujiin, jotka nauttivat rankametsässä touhuamisesta. Samalla voi haistella suopursun kukkia, katsella valkoisena kukkivaa metsätähtimattoa tai seurata uunilinnun pesintää.
Ilo on pyöräillä myötätuuleen mustarastaan huilusoolojen säestyksellä. Välillä voi pysähtyä seuraamaan tikankololla perhe-elämää. Enempiä ajattelematta pulssi nousee, hiki tulee pintaan ja on hyvä olla. Liikunnallinen elämäntapa palkitsee.
Eeva Korpi-Hyövälti
Kirjoittaja on lääketieteen tohtori, sisätautien erikoislääkäri ja diabetologi