Yhteiskunnan palvelut kuuluvat tasaveroisina myös heille, jotka eivät osaa tai kykene asioimaan digitaalisesti. Kaikilla ei ole myöskään varaa alati uudistuviin laitteisiin. Noin 600 000 suomalaista ei selviydy itsenäisesti digiympäristössä ja joukko kasvaa koko ajan. Mukana on kaikenikäisiä.
Hallituksen ohjelma vahvistaa, että digitaaliset palvelut ovat julkisten palvelujen valtavirtaa, kun Suomesta tehdään kärkimaa tällä alueella.
Tässä digihuumassa unohdetaan, että hyvinvointia vauhdittavalla digitalisaatiolla on myös varjopuolensa. Hallitusohjelmassa kylläkin luvataan ehkäistä digisyrjäytymistä, huomioida eri käyttäjäryhmien tarpeet ja digitaalisten ratkaisujen helppokäyttöisyys. Luvataan varmistaa kasvokkain tai puhelimitse asiointi tarvittaessa. Toteutustapoja ei kuitenkaan avata eikä ajoiteta. Jo laki velvoittaa julkista hallintoa tarjoamaan myös vaihtoehtoisia toimintatapoja. Kyse on mittavasta epäkohdasta. Konkreettisia toimia ei juurikaan esitetä.
Hallitus torjuu uudistushankkeet, joita ei ole kirjattu sen ohjelmaan. Digisyrjäytymisestä on maininta. On siten lupa vaatia, että hallitus jo huhtikuun puoliväliriihessä panee vauhtiin lainsäädännön valmistelut esimerkiksi digitukipisteistä joka kuntaan.
Myöskään kunnat eivät voi väistää vastuutaan vetoamalla siihen, että monet järjestöt tekevät jo erittäin arvokasta työtä digipulmien helpottamisessa. Tätä apua ei kuitenkaan ole tarjolla kaikkialla maassa, eikä riittävän lähellä tarvitsijaa. Auttajilla ei aina ole myöskään riittäviä valtuuksia. On myös varmistettava yksityisyyden ja salassapidon vaatimukset.
Valtio ei saa kääntää selkäänsä niille, joiden elämään kiihkeä uudistusvauhti tuo kohtuuttomia esteitä. Kyse on muun ohella myös kansalaisten turvallisuudesta.
Soile Hakola
Vuokko Kangassuo
Suomalaisen Naisliiton Saavutettavuus-toimikunta
Vaasa