Viisaiden ja työllistettyjen puhuessa työttömyydestä he mainitsevat usein työn perässä muuttamisen. Ikään kuin se olisi onnellinen ratkaisu työttömyyden vaivaan. Tai edes tavallinen ratkaisu.
Puheista saa vaikutelman, että työn perässä tulee muuttaa syrjäseudulta kohti keskuksia. Mieluummin ihan pääkaupunkiseudulle saakka.
Hallitus punnitsee budjettiriihessään, mitkä porkkanat houkuttelisivat parhaiten muuttamaan. Yhtenä vaihtoehtona on varainsiirtoveron poistaminen.
Varainsiirtoveroa maksaa se, joka pystyy ostamaan osakkeita, asuntoja ja muita kiinteistöjä. Tämä porkkana ei taida toimia ainakaan pitkäaikaistyöttömien kohdalla erityisen hyvin. Ei heillä ole siirreltäviä varoja ja omaisuuksia.
Menepä seisomaan arkiaamuna valtatien varteen, niin näet autoletkojen liikkuvan etelästä pohjoiseen ja pohjoisesta etelään.
Työn perässä kuljetaan myös kasvukeskuksista syvemmälle maakuntaan.
Mikseivät hallitus ja asiantuntijat tue enemmän tätä ruuhkista väljemmille seuduille suuntautuvaa virtaa?
Kokemuksesta tiedetään, että ihmisten pakkautuminen pääkaupunkiseudulle on nostanut asuntojen hinnat pilviin. Jos Helsingissä 40 000 euron vuosituloilla ja säännöllisellä työnteolla ei ole varaa minkäänlaiseen asuntoon, on jotakin pahasti pielessä (HS 3.8.).
Myös maakuntakeskuksissa asuntojen hintojen nousu on muuta maakuntaa edellä. Edellä ovat kasvukeskusten työttömyysluvutkin.
Maakuntien Suomessa on liikkuvuutta edistettävä monisuuntaisena. On suuri harha, että työpaikat ovat aina keskuksissa ja työttömät parinkymmenen kilometrin päässä keskuksista.
Ehkä suomalaisten pitäisikin muuttaa työn perässä viidenkymmenen tai kahdenkymmenen kilometrin päähän kasvukeskuksista. Siellä kiinteistökulut sekä asumisessa että yritystiloissa olisivat kaupunkeja edullisemmat.
Jos mentäisiin ihmisten ehdoilla, ei keskitettäisi liikaa yrityksiä ja työpaikkoja yhteen paikkaan. Hajauttamalla pidettäisiin kurissa myös työn perässä liikkuvien hiilijalanjälki.
Työn perässä muuttaminen ei ole pelkkää matematiikkaa ja reaalipolitiikkaa. Se on syvästi inhimillinen ratkaisu, jolla on merkittäviä vaikutuksia muuhunkin kuin työttömyys- tai verotuloihin.
Muutto tarkoittaa yksittäisen ihmisen lähtemistä jostakin yhteisöstä ja siirtymistä johonkin uuteen.
Muutto on juurista luopumista ja ainakin hetkellisesti juurettomuuteen suostumista.
Muuttamaan joutuneet voisivat kertoa, kuinka kauan kestää, ennen kuin alkaa tuntea kuuluvansa johonkin. Mitä vanhempana muuttaa, sitä pidempi puoliintumisaika kotiutumiseen tarvitaan.
Taloustutkijoiden pitäisi laskea, mikä on juurettomuudesta syntyvien ongelmien hinta.
Vaatimus työn perässä muuttamisesta on oikeasti aika julma ja lyhytnäköinen. Kuka elää vain itselleen ja työlleen niin täydellisesti, että pystyy singahtelemaan paikasta toiseen työksi kutsuttujen kuplien perässä?
Siihen kykenee vain nuori, koulunsa käynyt ja paikkaansa yhteiskunnassa hakeva. Hänelle elämä on seikkailu ja ovet auki joka suuntaan.
Perheellinen ja lapsellinen ei voi lähteä joka toinen vuosi eri puolille Suomea. Tai voi, jos unohtaa, mitkä ovat jatkuvien muuttojen ja juurettomuuden seuraukset perheelle.
MAIJU LEMETTINEN