On varma kevään merkki, kun suomalaiset yritykset järjestävät yhtiökokouksensa ja päättävät osingonmaksusta.
Kurikan kaupungin taloudelle Fortumin ja Nesteen osingot ovat tärkeitä. Riippumattomana tarkkailijana, jolla on laaja kokemus varainhoidosta, haluan ilmaista näkemykseni Kurikan osakeomistuksesta.
Kurikka arvioi kaupungin osakesijoitukset jokin aika sitten. Muutoksia ei tehty. Pitkäjänteistä sijoittajaa suositellaan hajauttamaan sijoituksensa niin, että yhdellä sijoituksella ei ole liian suurta vaikutusta kokonaisuuteen. Tämä ei ole vain yleisesti perusteltua, vaan myös empiirisesti selvä. Se on jokaisen pitkäaikaisen sijoittajan perusta. Varsinkin jos hoidat toisten varoja.
Kurikka on valinnut toisen tien. Tämä johtunee historiallisista syistä ja siitä, että molemmat yhtiöt ovat tunnettuja suomalaisia yhtiöitä ja ovat kehittyneet hyvin. Fortumin Uniper-selkkaus on hyvä syy miettiä uudelleen.
Kurikalla on iso osakesalkku ja samalla lainasalkku. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Kurikka käyttää lainarahaa sijoittamiseen. Se voi olla riskialtista, eikä suositella kokemattomalle sijoittajalle.
Kurikan asukkaat voivat kysyä itseltään, haluavatko kaupungin olevan velkarahalla sijoittava osakesijoittaja? Jos vastaus on kyllä, pitäisikö kaupungilla olla kaikki osakesijoitukset kahdessa osakkeessa vai pitäisikö sijoitukset hajauttaa yhtiökohtaisen riskin pienentämiseksi?
Kaupunginvaltuutetut voivat kysyä itseltään, kenen vastuulla on kantaa suurempaa riskiä kuin tarvitsee? Kuka selittää tuleville sukupolville, jos menee huonosti?
Suosittelisin, että Kurikka aloittaisi osakesalkun asteittaisen uudelleenallokoinnin paremmin hajautettuun salkkuun. Tämän voi toteuttaa esimerkiksi myymällä vuosittain viisi prosenttia Fortumin ja Nesteen osakkeita ja sijoittamalla hajautetusti. Harkitsisin myös osakesalkun ja sitä kautta lainataakan supistamista.
Tähän asti on ollut tuottava päätös pitää riskit kahdessa pörssiyhtiössä, mutta sijoittajan pitää aina arvioida asiat eteenpäin katsoen, ei taaksepäin katsoen.
Samuel Broman
Mustasaari