Elektroninen urheilu eli erilaisten tietokone- ja konsolipelien pelaaminen ammattiurheilijana avautuu asiaan vähemmän vihkiytyneelle vaikeasti.
Kuulun itsekin kieltämättä enemmän niiden ihmisten joukkoon, joiden mielestä lasten pitäisi mennä ulos eikä pelikoneen ääreen, mutta viime viikolla Seinäjoen Jalkapallokerhon eSports uutista tehdessäni sain asiaan myös uusia ajatuksia.
Tulevan joukkueen pelaajarekrytoinneista vastaava, entinen ammattipelaaja Matteus Markko kertoi oman tarinansa, joka on tuttu varmasti monessa perheessä. Hän kertoi aloittaneensa kilpapelaamisen yläasteikäisenä. Myös Markkon, kuten monen muunkin kotona, vanhemmat murehtivat nuoren koulun käyntiä ja nettipiuhat saatettiin vetää irti kesken kilpailun. Vasta, kun tilille tuli ensimmäinen ottelupalkinto, aukesivat vanhempienkin silmät: Pelaamisella voi tienata ja elättää itsensä. Parhaat suomalaiset pelaajat ansaitsevat pelivoitoilla jopa 100 000 dollarin vuositienestejä, maailmalla summat voivat nousta yli miljoonan. Pelaajia fanitetaan kuin mitä tahansa muitakin urheilun- tai viihdemaailman superjulkkiksia. Menestyksen saavuttaminen tosin vaatii työtä ja sitoutumista, kuten missä tahansa muussakin lajissa. Ammattilaiset harjoittelevat pelaamista useina päivinä viikossa, ilman sitä ei menestyminen ole mahdollista tässä lajissa, jossa harrastajia on ympäri maailman miljoonia.
Markkon, kuten monen muunkin vanhemmat ajattelivat, että lapsi pelaa yksin pimeässä kuulokkeet päässään. Ammattipelaaja kuitenkin muistuttaa, että kyseessä on aina sosiaalinen tapahtuma, jossa kuulokkeiden ja kameran kautta ollaan koko ajan kontaktissa muihin ihmisiin. Tämä voi olla sosiaaliset tilanteet haastaviksi kokeville myös erittäin tärkeä tapa tutustua ja löytää oma yhteisönsä.
Tämän kaltainen pelaaminen ei liioin tunne samalla tavoin fyysisiä rajoitteita kuin perinteisemmät urheilulajit. Maailman huippupelaajiin kuuluu muun muassa amerikkalainen Michael Olson, jolla ei ole lähes laisinkaan yläraajoja.
Ammattipelaajien statukseen ja lajin yhteisöllisyyteen perustuvat myös pelitapahtumat, jossa fanit pääsevät seuraamaan idolinsa pelaamista. Myös tällaisia tullaan OmaSp Stadionilla näkemään. Tapahtumat keräävät kävijöitä ympäri Suomea. Ne tarjoavat myös yhtymäpinnan SJK:n ydinlajiin jalkapalloon. Nuoret, jotka eivät voi päihittää pelaajia jalkapallokentillä, voivat kisata samalta viivalta FIFA:n tai muiden pelien kautta. Se luo urheilun ystävälle uuden, vuorovaikutteisen ja osallistuvan tavan lähestyä peliä, ehkä jopa oppia siitä jotain uutta. Se voi myös houkuttaa niitä, joita perinteinen urheilu ei ole aikaisemmin kiinnostanut esimerkiksi Seinäjoen jalkapallokerhon peleihin ja lajin pariin.
Mahdollisuudet ovat valtavat ja avoimin mielin asiaan tutustuva voi saavuttaa uudenlaisia kokemuksia.
Laura Syväoja
päätoimittaja