Mitä ihmiset ja valtiot tekevät, kun tuntevat olonsa turvattomiksi?
Muutaman tuhannen vuoden otoksen perusteella: rakentavat muurin. Kivestä, piikkilangasta, betonista, sähköllä terästetystä metalliverkosta.
Mitä tapahtuu, kun muuri joutuu koetteille? Se pitää jonkin aikaa vaihtelevalla menestyksellä. Sitten se murtuu ja sortuu – ennemmin tai myöhemmin.
Kiinan muuri ja roomalaisten Hadrianuksen valli Skotlannin rajalla osoittavat, kuinka uhkat ja rajat muuttavat paikkaa nopeammin kuin muurit juoksevat perässä.
Tai Berliinin muuri, joka oli jo hyvässä hajoamistilassa, kun aurinkoisena alkukeväänä 1990 kiipesin sen harjalle. Liityin intoileviin itä- ja länsisaksalaisiin, jotka jakoivat keskenään oluensa, hyvän tuulensa ja hiukan pökertyneen ällistyksensä. Meitä kiipeilijöitä yhdisti vahva tunne siitä, että ihmisten aitaaminen väkisin nurkkaansa muureja rakentamalla olisi vastedes mahdotonta.
Vähänpä tiesimme. Vieraan pelko ja sen lääkintä muureja rakentamalla ovat syvällä ihmisgeeneissä.
Kun rautaesirippu tuolloin romahti, eri puolilla maailmaa oli noin 15 valtioiden rakentamaa turvamuuria, vallia ja aitaverkostoa. Sen jälkeen yli 40 valtiota on rakentanut niitä yli 60 naapurimaansa rajaa pitkin.
Israel on ympäröinyt Länsirannan palestiinalaisalueet, Yhdysvallat aitaa Meksikon, Intia Bangladeshin ja Ukraina Venäjän vastaista rajaansa. Saudi-Arabia vetää Irakin rajalle turva-aitaa estääkseen Isisin iskut, Irak pyrkii samaan ympäröimällä Bagdadin 300 kilometrin muurilla.
Unkarin viime kesänä Serbian rajalleen pystyttämä aitavalli käynnisti ketjureaktion, joka etenee pakolaisten reittiä kohti Euroopan sydäntä.
Euroopan nopeimmin kasvavia liikeyrityksiä on espanjalainen piikkilanganvalmistaja. Se aloitti 12 vuotta sitten asiakkaanaan muutama paikallisvankila, mutta toimittaa nyt partaterän lailla viiltävää kieppilankaansa viiteen maanosaan.
Berliinin muurin toiselle puolelle luiskahti tarkka-ampujista huolimatta tuhansia pakenijoita. Uudet muurit voidaan nekin kiertää, ylittää tai alittaa. Parhaiten siihen pystyvät rikollis- ja terroristijärjestöt.
Eivätkä modernit, kameroiden ja liiketunnistimien valvomat "virtuaalimuurit" liitettyinä sähköistettyihin ja miinoitettuihin esteisiin edelleenkään ratko turvauhkien perussyitä: hengenvaaraa ja tyytymättömyyttä vallanpitäjiin.
Useimmat niistä tehdäänkin turvan harhakuviksi, joilla valtio osoittaa ottavansa vakavasti kansalaistensa huolen ja suojelevansa heitä.
Jos tilapäinen hyöty yltää muutaman vaalikauden mittaiseksi, tarkoitus on täyttynyt. Yhdysvaltain aitahanke Meksikon rajalla ei ole juuri hillinnyt siirtolaisvirtaa Rio Granden yli, mutta sen puolesta rummuttavan Donald Trumpin laariin sataa ääniä.
Hannu Pesonen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka on erikoistunut ulkomaihin ja kansainväliseen politiikkaan.