Jatkuvasti ulkopuolinen miettii: olisinpa syntynyt suosituksi! Olla sellainen ihminen, jonka luokse halutaan ja josta sanotaan: Hän on yksinkertaisesti loistavaa seuraa.
Suosio herättää yksinäisessä kateutta. Suositulla on kaikkea sitä, mitä yksinäiseltä puuttuu. Suositut ovat niin sanottuja hyviä tyyppejä, joiden vastakohdaksi yksinäinen näkee itsensä. Ei ole kiinnostava, koska kukaan ei kysy, mitä kuuluu. Ja vaikka kysyisi, kysyy sen kuuntelematta vastausta.
Hyväosaisen takaraivossa jyskyttävä ongelma joulun aikaan on tieto sukulaisesta, tuttavasta tai jopa ystävästä, jonka tietää viettävän joulua vain omassa seurassaan. Yksinäinen tosin elää sen tunteen kanssa 365 päivää vuodessa.
Kun kukaan ei ole vuoteen käynyt kylässä alkaa olla jo sellainen olotila, että siihen tottuu. Vanhus omassa asunnossaan ei todennäköisesti edes halua ottaa sukulaisiin yhteyttä, ettei ole vaivaksi tai häiritse perheellisten riemukasta joulunviettoa. Tieto yksin joulua viettävästä ikävästi keskeyttäisi juhlan ja tekisi muiden mielen apeaksi?
Ihmisellä voi olla Facebookissakin monta sataa kaveria, mutta kun niitä selailee, ei puhelimen yhteystiedoista löydy yhtään sellaista, jolle voisi soittaa ihan vaan kertoakseen, mitä on puuhaillut. Yksinäisen mieleen tulee myös, ettei ketään edes kiinnostaisi. Soitto jää tekemättä.
Yksinäiselle kukaan ei soita. Joulu kuluu selaten muiden joulukuvia Facebookista. Oma olotila hävettää niin paljon, että sitä ei kehtaa tunnustaa. Humoristinen jouluntoivotus kerääkin tykkäyksiä kavereilta. Kulissit pysyvät pystyssä.
Aika moni yksinäinen elää myös kosketuksen puutteessa. Kukaan ei ole koskettanut kymmeneen vuoteen muuten kuin kätelläkseen. Ei taputtanut olkapäätä lempeästi tai vaikka rutistanut rempseästi niin, että luista kuuluu pieni rusahdus. Kyllä sekin tekisi hyvää. Pienet lapset ymmärtävät kosketuksen voiman pyyteettömimmin, kun he sanovat, silitä minua.
Ei meillä Suomessa ole tapana puuttua puolituttujen asioihin. Sitä pidetään tungettelevana varsinkin silloin, jos ei ikinä muuten olla yhteydessä kuin jouluna, että oma soimaava omatunto saisi rauhan.
Mutta mitä siinä voisi hävitä? Ei soitto tai käynti ainakaan virhe olisi. Todennäköisesti molemmat pitäisivät kuitenkin siitä enemmän kuin sen tekemättä jättämisestä.
Paljonko vaivaa maksaisi kysyä edes joulunaikaan siltä ihmiseltä, joka on mielessä, mitä sinulle kuuluu? Ja kuunnella?
Kovassa ihmisvilinässäkin joka viides on aivan yksin. Keneltä se on pois, jos tänään kohtaisi tuntemattoman ihmisen kanssa jouluruuhkassa? Ystävällinen hymy tai pari pientä sanaa, joista voi tulla vieraalle ihmiselle ja itselle hyvä mieli koko loppupäiväksi. Joillekin yksinäisille kaupan kassa voi olla ainoa, joka päivän aikana juttelee.
Google-haut paljastavat, mitä me kaipaamme: "kuinka saada ystäviä" tuottaa miljoona hakutulosta ja "kuinka saada ystäviä aikuisena" 300 000 vastausta, mutta se oikea vastaus on silti yksi vaikeimmista.
Yksinäisyysdiagnoosiin ei ole selvää lääkettä, vaikka se on perussyy monelle muulle elämää haittaavalle vaivalle ja sairaudelle. Toisin sanoen, jos saisi helpotettua yksinäisyyttä, helpottuisivat ehkä muutkin vaivat jopa sydänongelmista ylipainoon saakka.
Jos yksinäisyys on uusi kansansairaus ja ajanpuute tunnetuin tapa väistää ongelmaa, annetaan siis edes aikaa niille, jotka sitä vähiten odottavat.
SATU TAKALA