Maassamme käydään puolen vuoden kuluessa ns. presidenttipeliä. Siinä pelissä tuskin suurta osaa näyttelevät vedonlyöntitahot ja/tai ns. mustat hevoset eikä Suomen kansa valinne poikkeuslailla Niinistöä. Mikä rooli voisikaan olla yllättäjällä eli siis vanhalla termillä sanoen mustalla hevosella?
Olisiko yllätys se, jos maan ykköspestiin ei valita Paavo Väyrystä tai Pekka Haavistoa. Vitsailenko? Jos mediatahojen suosikkia miettii, vime mainitun valinnan luulisi olevan suosituin ja kai pelätyinkin. Yhtä pelättynä yai epäsuosittuna ns. enemmistömedia ainakin Väyrystä pitää.
Siispä kannatan mustaa hevosta – en siksi, ettenkö Väyrystä kannattaisi vaan siksi, että uskoni viidettä kertaa ehdolla olevan keminmaalaisen pääsyyn en enää usko. Haavisto on myös ollut kestoehdokas ja jopa edellisvaaleissa valitun henkilön kilpakaverina. Mutta nyt on toisin...
Koska tämä ei ole ravi-, ratsastus- eikä vedonlyönti- eikä pilailujuttu, on vakavasti pohdittava, millaisia vastustajia suosituksi sanotulla Haavistolla on. On kai heitä muitakin kuin median esiinnostama ja ehdolle suostunut Olli Rehn.
Itseäni on jo kotvan ihmetyttänyt maan kärkipuolueiden vaikeneminen ehdokkaansa nimestä. SDP, kokoomus ja PS-puolue kai antavat kesäksi mediarauhan syksyn vaalitaistoa valmistellen.
Unohdinko tyystin viilipyttymies Mika Aaltolan? Jos Jussi Halla-aho, demarien Marin tai Heinäluoma tai kokoomuksesta esimerkiksi Alex Stubb asettuvat kilpakumppaneiksi jo edellä mainituille, taitaa joku muu yhä nimeämätön ehdokas jäädä marginaaliin. Vai olisivatko KD:n, vasemmiston, RKP:n ehdokas tai Hjallis Harkimo jonkinlaisia vaihtoehtoja nyt-hetken kärkisuosikeille? Jos ihka oikea ns. musta hevonen ilmaantuu kuten 1994 vaaleihin YK-toimija, epäpoliitikkona pidetty Martti Ahtisaari. Toki hän oli SDP:n jäsen mutta ansioitunut diplomaattina. Koiviston jälkeen maa sai paitsi Ahtisaaren myös Tarja Halosen maan johtoon.
Nyt 2024 ei tunnu demariehdokkaista, jos ei kokoomuslaisistakaan, olevan tunkua maan ykköspestiin – minkähän vuoksi? UKK:n 25 vuoden pituisen pressa-ajan varjo on estänyt niin Väyrysen kuin Vanhasenkin presidenttiyden.
Kun maassa on ollut vahva Niinistön valtakausi, olisi yllätyssuosikin nousu Mäntyniemeen mielestäni jopa tervetullut – edellyttäen hänellä olevan joltinenkin poliittinen ja/tai muu valtakunnallinen johtamistaito. Mitään viihdetaiteilijaa tai somejulkkista maa ei tarvitse.
Jouko Pesonen
Lehtimäki, Alajärvi