Tulevana viikonloppuna Bigday Summer Festival tarjoilee jälleen elektronista tanssimusiikkia popilla ja rapilla höystettynä.
Vaasan yliopistonrannassa kaikuu konetuotettu musiikki, jota soitetaan DJ-pöydän takaa.
Suurin osa DJ-artisteista ei itse laula, mutta osalla kappaleista saattaa vierailla vokalisteja. Mikä sitten saa ihmiset lähtemään tapahtumaan, jonka artisteista moni näennäisesti seisoo DJ-pöydän takana ja painaa play-nappia?
Ensinnäkin on hyvä tarkentaa, että DJ:t tekevät muutakin. He muun muassa vaihtavat kappaleita lennosta yhdistämällä ne saumattomasti toisiinsa. Vaihdoksen täytyy olla freesi ja omaan tyyliin sopiva.
Hyvä DJ kuuntelee myös yleisöä ja luo musiikkiin toivottuja draaman kaaria – kukaan ei jaksa kuunnella tasapaksua musiikkia. Mainittakoon vielä, että suurin osa festivaalin DJ-artisteista on myös tuottajia, joiden settilista koostuu itse tuotetusta musiikista.
Suomirap-artisteista tapahtumassa kuullaan Cledosta ja Ege Zulua. Ruotsiksi räppäävät tai laulavat muun muassa Adaam ja vc Barre, Greekazo, De Vet Du, Hanna Ferm ja Hov1. Väittäisinkin, että kattaus on räätälöity hyvin suomenruotsalaisten vaasalaisnuorten makuun.
Lähtökohtaisesti festarilipun ostoon vaikuttavat eniten artistikattaus ja hinta. Myös kokemuksen elämyksellisyys vaikuttaa. Bigday Summer Festivalissa pääseekin sukeltamaan suomenruotsalaisen nuoren maailmaan ainutlaatuisella tavalla. Samalla festivaali tuo yhteen niin ruotsia kuin suomea äidinkielenään puhuvat.
Monesti vaasalaisena minusta tuntuukin, että elämme omissa ruotsinkielisissä ja suomenkielisissä kuplissamme. Uskon, että musiikilla on aidosti voimaa yhdistää ihmisiä.
Tämä yhteys saa usein ostamaan lipun myös sellaisille keikoille, joiden artisteja ei ole aiemmin kuunnellut – ainakin, jos hinta on kohtuullinen. Usein tapahtumilta odotetaankin hyvää fiilistä, jonka syntyminen on monen asian, kuten ympäröivien ihmisten ja käytännön järjestelyiden, summa.
Jotta hyvä fiilis toteutuisi, nähdään tapahtumien eteen paljon vaivaa. Olin kesäkuussa talkootyöläisenä Nightwishin keikalla. Painoin töitä äitini harrastusseuran nimiin ilmaiseksi lähes 20 tuntia, koska halusin kuulla Nightwishin esiintyvän ja päästä osaksi tunnelmaa.
Pystytimme muun muassa tämän lehden Ruusut ja Risut -palstallakin puhuttavia kaljatelttoja, kuljetimme bajamajoja, järjestelimme anniskelualueita ja kannoimme monta sataa litraa viinaa ja vettä.
Talkoolaiset tekivät töitä kolmena päivänä ennen tapahtumaa, jotta jalkapallostadionista saatiin keikka-alue. Apua tarvittiin myös tapahtuman jälkeen. Omalta osaltani työt eivät päättyneetkään Floor Jansenin viimeiseen lauluun, vaan jatkuivat aamukolmeen. Osa talkooväestä tuli viiden tunnin yöunien jälkeen töihin vielä seuraavanakin päivänä.
Kokemus opetti, kuinka pienilläkin asioilla on merkitystä kokonaisuuden kannalta. Samalla se opetti armollisuutta festivaalien työntekijöitä kohtaan.
Moni talkootyöpaitaa yllään pitävä ei tiedä oman työtehtävänsä lisäksi tapahtuman käytännön järjestelyistä mitään. Omaan työtehtävään perehdyttäminenkin tapahtuu usein katso ja opi -tekniikalla. Ongelmatilanteissa täytyy turvautua omaan luovuuteen.
Työmäärän kokeneena maksan festivaalilipusta tulevaisuudessa entistä mieluummin.