Pian nelivuotias tyttäreni pyytää välillä omaan huoneeseensa musiikkia soimaan. Ne hetket ovat ainoita, jolloin hän saattaa keskittyä itsenäiseen leikkiin jopa puoleksi tunniksi. Lempimusiikki rauhoittaa ja auttaa keskittymään.
Pappani oli laulumiehiä. Upealla tenorilla kajautettu kansanlaulu soi edelleen ensimmäisenä mielessäni, kun muistelen nyt jo edesmennyttä pappaani. Musiikista hän sai voimaa muuten yksitoikkoiseen arkeensa ja laulaminen piti mielen virkeänä, vaikkei hän enää viimeisinä elinvuosiaan kuoroon suostunut lähtemään. Oli kuulemma nuorempien vuoro.
Myös minulle musiikki on aina ollut tärkeässä roolissa. Lapsuuden kodissa soi iskelmä ja perinteinen rock musiikki. Musiikin tahtiin laulettiin ja tanssittiin ja kappaleita opeteltiin ulkoa. LP-levyjen kanssa piti olla varovainen. Lukion aikana hain optimaalista keskittymismusiikkia ja sellainen löytyi klassiselta puolelta. Vivaldin kulunut neljä vuoden aikaa oli minulle tuolloin uusi ja rauhoittava tuttavuus.
Olen laulanut kuorossa ja bändissä sekä haaveillut isoista estradeista. Aika ajoi kuitenkin ohi ja nykyään laulelen lähinnä yksin autossa. Välillä olen koettanut elvyttää vanhaa harrastusta, mutta ruuhkavuosissa se on haastavaa. Onneksi musiikkia voi kuitenkin kuunnella melkein missä vain. Minun ikäpolvelleni myös live musiikki on tärkeää. Välillä pitää päästä keikoille.
Musiikki tukee lapsen kehitystä. Musiikki rauhoittaa pienen lapsen ja hän voi tunnistaa jo äidin vatsassa kuulemansa sävelen synnyttyään. Erityisen tärkeää musiikki on aivojen kehityksen kannalta, koska musiikki vaikuttaa aivoihin kokonaisvaltaisesti, eli aktivoi molempia aivolohkoja kerralla. Musiikki auttaa keskittymään ja harjoittamaan pitkäjänteisyyttä.
Kun odotin esikoistamme, lauloin tuttuja tuutulauluja vielä vatsassa majailevalle pikkuiselle. Synnyttyään hän rauhoittui lähes aina lauluuni. Ja niin rauhoituin minäkin, laululla on melkein meditatiivinen vaikutus. On pakko olla läsnä, että muistaa sävelen ja sanat.
Muistisairaalle musiikki voi avata jo suljetuiksi luultuja ovia, kun tunneperäiset muistot nousevat pintaan. Musiikkia kuullessa puhumaton muistisairas on saattanut alkaa yhtäkkiä laulaa ja laulunsanat ovat löytyneet mielen syövereistä. Laulaminen antaa onnistumisen kokemuksia puhekyvyn heikennyttyä.
Eritystä riemua koen lievästi kehitysvammaisesta veljestäni, joka laulaa kuin enkeli. Hän oppi laulamaan ennen kuin alkoi puhumaan. Pienenä esiintymisjännitys aiheutti usein ylimääräistä liikutusta, kun itkun seasta pikkuinen poika lauloi nuotilleen oikein. Nyt hän on saamassa rakkaasta harrastuksestaan ammatin. Onneksi meillä on vielä oppilaitoksia jotka tukevat kehitysvammaisten erityisosaamista.
Musiikki koskettaa, liikuttaa, rauhoittaa ja tsemppaa. Musiikki on mukana kulttuurista riippumatta jokaisen ihmisen elämässä tavalla tai toisella. Musiikin vaikutus kehitykseen ja hyvinvointiin on kiistaton. Mutta jokainen tavallaan tässäkin, kaikki eivät voi pitää samasta musiikista. Ymmärrystä tarvitaan erityisesti sukupolvien välillä.
Anna Granlund
Kirjoittaja on Pohjanmaan leikkilähetti Koko Suomi leikkii -hankkeessa.