Laihialainen Jouni Takkala oli vaimonsa kanssa perinteisellä juhannusajelulla. Tullessaan Laihian keskustaa kohti he päättivät käydä ostamassa jäätelöt ja ajoivat K-Supermarketin pihaan.
– Rouva kävi ostamassa jäätelöt, jäin itse autoon istuskelemaan. Olimme lähdössä kaupan pihasta, rouva ajoi. Saimme vain pakin päälle ja auton käännettyä, kun pellin alta kuului humahdus. Vähän samantapainen, kun jos grilliä sytyttää nesteellä ja heittää tulitikun.
Välittömästi humahduksen jälkeen alkoi näkyä savua. Liekit seurasivat nopeasti perässä. Syntyi hirveä hässäkkä. Vaimo hyppäsi ulos autosta, ja Takkala lähti kauppaan etsimään sammutinta.
– En ensin löytänyt sammutinta. Melkein jo luovuin toivosta ja aloin ottaa puhelinta ja lompakkoa autosta. Sen verran uskalsin käydä auton sisällä, kun liekkejä ei ollut vielä niin paljon. Lähinnä savusi.
Sitten sivullinen toi Takkalalle kaupasta sammuttimen, jolla tämä sai auton sammutettua. Palokuntakin oli hälytetty, mutta heidän tehtäväkseen jäi lähinnä jälkien siivoaminen.
– He putsasivat turpeella parkkipaikkaa. En tiedä, kuka soitti paloauton.
Sen jälkeen auto hinattiin kotiin. Takkala sai suosituksen, että sammutusjauhe kannattaa pestä heti pois.
– Auto on ajokunnossa ensi kesänä. Korjaan sen itse ensi talven aikana. Pitää ruveta tutkimaan vaurioita, kun pahimmalta shokilta on selvitty. Se on varma, että ensi kesänä kun auto startataan, siellä on oma sammutin sisällä.
Takkala suosittelee etenkin vanhojen museoautojen omistajia pitämään sammutinta autoissa mukana.
– Halusin kiittää sitä, joka löi minulle sammuttimen kouraan. Olen nyt tavannut hänet silmästä silmään, Takkala kertoo.
Tapaus herätti monenlaisia tunteita ja ajatuksia
Mikä oli ensimmäinen ajatuksesi palon syttyessä?
– Kyllähän siinä iski pieni paniikki, kun autolla on tunnearvoa. Lisäksi se on museoauto, joten rahallinen menetys olisi ollut aika iso.
Takkala kertoo poikansakin ajavan välillä autolla. Poika sai ajokortin viime syksynä.
– Onneksi tämä ei sattunut, kun hän oli kavereiden kanssa ajelemassa. Olisi voinut käydä pahemminkin.
Takkalan mukaan tärkeintä on, ettei ihmisille käynyt kuinkaan. Moni asia olisi voinut mennä huonomminkin.
– Kiertelimme aiemmin sivummalla. Onneksi tämä sattui kaupan pihassa, jossa sammutin oli lähellä. Muuten auto olisi ollut mennyttä. Pahimmassa tapauksessa siitä ei olisi kuin peltiosia ja kori jäljellä.
Kyseessä oli museoauto
Takkalan auto oli vanha Ford Escort, jonka Takkala oli koonnut osa osalta itse.
– Rakensin sitä kaksi vuotta. Se museotarkastettiin vuonna 2004 ja on ollut siitä asti liikenteessä.
Autosta paloi konepellin alta johtoja ja lähes kaikki muoviosat. Lisäksi maali kupli konepellistä.
– Kyllä se harmittaa, ei sille mitään voi. Pitkiä iltoja rakentelin sitä aikoinaan. Mutta aina pitää muistaa, että se on vain auto. Onneksi ei ihmisille käynyt kuinkaan.