Joulupäivänä saatiin nauttia elokuvasta ”Lakeuden kutsu”. Tuo elokuva on eteläpohjalaiseen sielunmaisemaan istutettu kuvaus kauhavalaisesta Hakalan Erkistä, joka palasi rapakon takaa aikana, jolloin kännykkä oli soittamista varten ja pankinjohtajan henkilökohtainen tunteminen oli plussaa. Elokuvan roolitus oli aivan huippua ja etenkin Haapojan Kalevin ja Nikkarin Eskon, noiren ehtaan eteläpohojalaasten kunniaksi, otankin käyttöhön äireenkiäleni, ku peraatahan paria asiaa.
Syksystä päällimmääsenä jäi miälehen se, jotta opposition ja ammattiyhyristysjohoron miälestä hallitus on väärä ja sitä parkua on ollu kaiken syksyä. Lopuuksi joulukuus tuli se päivä, ku bussit ja kiskoolla kulukevat toppas vuarokaureksi. Tuasta seisokista oli isoosti harmia joka pualella, mutta ammattiliittojen lohileivänsyäjät ei perääntyny: pistethän homma seisomahan – oppiivatpahan olemahan.
Joulukuus eruskunnas äänestettihin erilaasista opposition tekemistä esityksistä. Niitoli satoja.
Mulle kerrottihin syksyllä, jotta Vaasan vaalipiiris on ollu historian sivu sellaanen perinne, jotta kaikki erustajat pualueesehen kattomatta, allekirjoottavat yhteeset alootteet ja on sovittu sekin, jotta niistä ei eriksensä äänestellä. Vaasan vaalipiirin tapa on ollu tuasta tunnettu. Tällä kertaa kaks erustajaa lipes sovitusta.
Appajee, ku äänestykset oli ollu ja ykskään näiren esityksistä ei menny läpi, ne kertoo leheres, kuinka nolis ajanu nämä läpitte, mutta ku nua toiset ei. Voi jesus, jotta oli flataasta touhua! Moo tiännykkää, jotta asioota hoirethan valtakunnantasolla ittiänsä julukisuutehen nostamalla.
Näitä oman etunsa tavoottelijoota on valtakunnan politiikas ollu aikaasemminkin.
Takavuasina Suames runnottihin läpitte aivan käsittämätöön taksilaki, jonka arkkitehti lähti ulukomaille, ku oli tyänsä teheny.
Keväällä, ku ensimmäästä kertaa menin isoolle kirkolle ja pääryyn Helsingin rautatiäasemalla kattelemahan taksia, kauhistuun. Äijät lähti tulohon kilivan kohore. Nopiakinttuusin niistä jo hairoo mun kapsäkkihin kiinni, mutta irrootti, ku päästin ison äänen.
Hyvinhän mun siinä taistelus lopuuksi kävi, ku oon tottunu sonnimullien kans pualeni pitämähän ja runko on hajus kasvanu. Lähärin linkuttamahan kämppää kohore käyren ja ne sällit jäi tappelemahan keskenänsä seuraavasta uhurista.
Kuulin yhyreltä kuljettajalta, jotta vanha muari oli otettu rautatiäasemalta kyyttihin, viäty palanmatkaa ja normaalisti kaharenkympin reisusta oli velootettu 130 euroa, eikä muaria oltu päästetty autosta pihalle, ennenku rahat oli kuljettajalla kouras. Ne kuulemma oikeen kyttää vanahoja, ku tiätää, jotta niillä on yleensä riihikuivaa joukos.
Kyllä mun täytyy toreta, jotta taksialas pitää mennä takaasi vanahaan systeemihin, johona kuski puhuu suamea eikä takapenkiltä tartte viisoa, jotta mihinkä sun pitääs seuraavaksi kääntyä eikä kertua, jotta ykssuuntaastakaan oo tapana ajaa vastakarvahan.
Kattotahan viälä uutehen vuatehen.
Kohta me valakkaamma resitenttiä. Multa on joku kysyny, jotta kuka nuasta olis paras. Moon sanonu, jotta se, joka laittaa Suamen ja suamalaaset aina kaiken muun erelle ja son silloon Jussi Halla-aho. Siltä löytyy geeniis pohojalaasuuttakin, jota voirahan täs kisas laskia isooksi plussaksi.
Lopuuksi: Siunattua vuatta 2024 jokahittelle. Koitetahan pärjätä.
Anne Rintamäki
PS:n kansanedustaja Vaasasta