Jatkan sitä ajatuksenjuoksua, jonka historioitsija Lasse Kangas julkisesti avasi : "Keskuspankki teki historiallisen suuren virheen, minkä seurauksena oli talouden ylikuumeneminen ja romahdus."
Yrittäjänä koin omakohtaisesti tuon romahduksen. Presidentti Mauno Koiviston konklaavin 6.5.1992 linjaukset ja EU-intergraation vaatima talouspolitiikka johtivat kymmenientuhansien yritysten tuhoutumiseen ja yrittäjien ja heidän takaajiensa epätoivoisiin itsemurhiin.
Mitään virallista tutkimusta ei ole vieläkään tehty tästä yhdestä Suomen historian väkivaltaisimmasta oikeusmurhasta. Se pitäisi vihdoin lopullisesti selvittää jo tuhottujen yrittäjien oikeusturvan rehabilisoimiseksi.
Mielestäni Koiviston konklaavin toimenpiteet murskasivat riippumattoman oikeuslaitoksen. Yrittäjille ei jätetty minkäänlaisia oikeudellisia keinoja puolustautumiseen, kun vain pankit yksipuolisesti pelastettiin.
Esimerkiksi kun istuin Helsingin käräjäoikeudessa kolmen käräjätuomarin edessä, minulle ei velallisena esitetty edes velkakirjoja selventämään, että olin takaajana vain yhtiöön kohdistuvista veloista. En siis ollut antanut yleispanttausta. Minulle jäi vaikutelma, ettei näkemyksiäni edes yritetty käsitellä tasapuolisesti, kun asianajajaaniakaan ei kuultu.
Vielä katkerammalta meistä yrittäjistä tuntui se, kun paria vuotta myöhemmin saimme tietoomme, että lainasaatavat oli myyty merkittävästi nimellisarvoaan alhaisemmalla viiden prosentin hinnalla norjalaiselle perintäyhtiölle. Vielä tämän jälkeenkin jatkettiin velkasaatavien perimistä konkurssiin ajautuneilta yrittäjiltä ja takaajilta.
Edustamieni yrityksen kohdalla minulle jäi tunne, että jopa meidän omat asiakkaamme olisivat yhdessä keränneet tuon viiden prosentin summan kokoon, koska olimme yhtenä painoalan ykkösyrityksenä kehittäneet arvokkaan erikoisosaamisen. Nyt se raa'asti tuhottiin.
Kaikki nämä Suomen markan ja yritysten uhraamiset vain siksi, että Suomen pankkimaailma saatiin hovikelpoiseksi EU-jäsenyyteen.
Noista systemaattisista perustuslain ylikävelyistä alkoi mielestäni sittemmin maan tavaksi muodostunut perustuslain rikkomusten jatkumo, joita juridisesti tarkastellen seurasivat tökeröt jälkikäteispaikkailut. Suomi on nyt silloiseen perustuslakiinsa nähden täysin laittomassa tilassa.
Syyttömät, konkurssiin ajetut yrittäjät odottavat yhä kansanedustajilta oikeudellisia toimia elämäntyönsä rehabilitoimiseksi tilanteessa, jossa valtio velkaantuu 430 miljoonan euron viikkovauhdilla.
Valtiopetosrikosepäilyt ovat edelleen tutkimatta.