Puhutaanko tasa-arvosta tarpeeksi? Entä koulussa? Suomen eduskunnassa on 47 % naisia ja 53 % miehiä, mutta kertooko se totuutta Suomen tasa-arvosta? Tasa-arvo on tärkeä aihe, koska kenenkään ei kuuluisi enää nykypäivänä tulla syrjityksi sukupuolen, ihonvärin, ulkonäön tai uskonnon takia.
Tasa-arvosta kuuluisi puhua lapsesta alkaen. Siitä puhuminen jää kaikkialla, Suomessakin aivan liian vähäiseksi. Lapsien kuuluisi tietää, mitä sana tasa-arvo tarkoittaa. Yleensä lapset ovat avarakatseisempia eri kulttuurista tuleville ja eri ihonvärisille ihmisille, mutta siihen vaikuttaa se, miten kotona puhutaan asiasta.
Sanotaan, että Suomi on tasa-arvon edelläkävijä, mutta onko se liioittelua? Näemme vain Suomen hyvät puolet, mutta emme kehityspuolia, sillä niitäkin on Suomessa. Suomessa on vieläkin esimerkiksi nais- ja miesvaltaisia ammatteja, seksuaalista häirintää sekä palkkaeroja.
Maailmalla on paljon tyttöjä ja naisia, jotka eivät pääse kouluun tai saavat todella pientä palkkaa raskaista töistä. He tekevät pienestä asti töitä, eivätkä välttämättä opi koskaan lukemaan. Onko se oikein? Mielestäni ei. Valitettavasti he ovat tottuneet siihen ja hyväksyvät pienen palkan. Maailmalla asiaa ei oteta vakavasti ja joissain maissa perheet haluavat mieluummin pojan kuin tytön lapseksi. Tyttöjen arvo on siis pieni.
Toivoisin aikuisilta kypsempää suhtautumista erilaisiin ihmisiin eikä niin ahdasmielistä. Aikuisten huono esimerkki siirtyy lapsiin ja nuoriin. Se ei ole okei. Koulussa tunneilla voitaisiin jutella enemmän tasa-arvosta ja siitä puhuminen ei kuuluisi olla tabu.
Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja ansaitsevat samanlaista kohtelua. Oli nainen, mies tai jokin muu, vaalea tai tumma, pitkä tai lyhyt.
Kaisa Viitasalo, 8D, Variskan koulu
