Perustuslakiimme kieltää kuolemantuomion ja viimeiset kuolemanrangaistukset pantiin toimeen vuonna 1944 sodan aikana. Valitsimme elämän.
Yhteiskuntamme perustuu ihmisoikeuksiin, joiden tarkoitus on turvata elämä ja luoda elämää suojelevat olosuhteet kansalaisille. Tähän eutanasia eli armokuolema sopii huonosti.
Lääkärivala perustuu vanhaan Hippokrateen valaan, jossa sanotaan: ”En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen”. Lääkärin tulee siis parantaa eikä surmata ihmistä.
Lääkäriliiton valtuuskunta julisti (9.12.2016), etteivät he kannata eutanasiaa ja peräänkuuluttavat parempaa saattohoitoa todeten: ”Niissä maissa, joissa eutanasia on laillista, on nähtävissä, että eutanasia yleistyy yhä useampiin tilanteisiin ja löyhemmin perustein”. Lääkärit viittaavat maihin, joissa eutanasiaa on laajennettu tasa-arvon nimessä terveyteen ja ikään katsomatta jopa masentuneille nuorille. Mikä onkaan se Pandoran lipas, jonka eutanasia avaa?
”Ei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä.” (Presidentti Paasikivi).
Arvostettu Warwickin yliopiston kunniatohtori Richard Smith totesi (31.12.2014) puhuttaessa kuolemasta äkkikuolemasta hitaasti tappavaan syöpään, että äkkikuolema on kuolevalle itselleen ehkä helpoimmalta kuulostava vaihtoehto, mutta läheisille asia on toisin. Sen sijaan, hidas kuolemaan johtava tie on hänestä paras tapa kuolla, koska se antaa muun muassa mahdollisuuden jäähyväisiin, miettiä omaa elämää ja valmistautua kuolemaan oman uskon mukaan.
Kun puhutaan eutanasiaklinikoista, joissa jopa joissakin maissa fyysisesti terveitäkin tapetaan, ei voi välttää mielikuvasta holokaustin aikaisista kuolemanleireistä ja kaasukammioista. Tällaista on vaikea ajatella sivistyksen keskelle, mutta niin kävi Euroopassa 1940-luvulla, kun propaganda sai voiton.
Armokuoleman kannattajat puhuvat tasa-arvosta, ihmisarvosta ja jopa rakkaudesta, mutta miten voimme yhdistää noita termejä murhaan?
Epäilemättä vanhuksen tappamista voi arvioida myös rahalla, niin että olisi joskus halvempaa yhteiskunnalle tappaa ihminen pois, mutta voiko ihmisarvoa lopulta mitata rahassa? Herääkin ajatus, että onko takana talouseliitti, joka näkee ihmisarvon vain rahassa? Uskon, että ihmisarvo ja elämä ei ole rahalla määriteltävässä. Hyvästä saattohoidosta kannattaa vähän maksaakin.
Eutanasia ei ole uutta, sillä muinoin Suomessa vietiin vanhuksia ”viimeiselle retkelle”, jossa heidät lyötiin nuijalla kuoliaaksi takaapäin, kun tulivat hyödyttömiksi ja sairaiksi. Silloin meitä vielä kutsuttiin pakanoiksi. Haluammeko todella palata aikaan ennen sivistystä?
Vaikeasti sairasta tai jopa kuolemansairasta on autettava, mutta ei kuolemaan ennen aikaa vaan elämään parhaalla mahdollisella tavalla loppuun asti. Tässä meillä jokaisella on varmasti parantamisen varaa lähimmäisenrakkaudessa. Valitkaamme elämä.
Mauno Mattila