Pääkirjoitus

Mummani moitti jonkun na­pa­pai­taa – Minä vai­ku­tuin iloi­ses­ta fes­ta­ri­väes­tä

Seinäjoki

-

Paljasjalkaisena seinäjokelaisena tunnen ylpeyttä Provinssista kotikaupungissani. Muistan pikkutyttönä olleeni nenä kiinni mummolan ikkunassa seuraamassa nuorisojoukkojen karnevaalivaellusta kohti Törnävää. Mummani varmaankin moitti jonkun napapaitaa. Minä olin vaikuttunut väkimassasta Vapaudentiellä.

Sittemmin Provinssi on kasvanut kapinallisesta teinistä tiedostavaksi keski-ikäiseksi. Mahtaako kävijäkunta aikuistuneen samaa tahtia?

Pohdin, tarjoaako Provinssi vielä tulevillekin sukupolville upeita muistoja. Niitä satumaisia tarinoita sattumanvaraisista seikkailuista ja yhteydestä, jota muistelemme vuosienkin jälkeen. En koskaan unohda ekaa Provinssiani, jolloin 16-vuotiaana heiluin päälavan edustalla Linkin Parkin tahtiin.

Milleniaaliystäväni ovat tänä keväänä epäröineet, kannattaako Provinssiin lähteä, jos ei enää tunne olevansa ohjelman kohderyhmää. Festarilippujen hinnoissakin liikutaan kipurajoilla. Miten moni vanhempi ostaa 16-vuotiaalle 250 euroa maksavan kolmen päivän lipun?

Toisaalta, Provinssiin mennään tunnelman vuoksi. Eihän se kesäyössä kolmas maahan kaatunut viinipullokaan silloin mieltä painanut, kun tanssit pääesiintyjän tahtiin ystävien ympäröimänä. Festivaalikokemuksissa voi olla aineksia rakkaustarinaan, mutta muistoihin jämähtäminen ei tarjoa uutta.

Joskus kehitys yllättää positiivisesti. Aikanaan Törnäväntie oli auki vaaralliselle autorallille ja pääporttien edusta kuhisi asiakkaita sekä asiattomia. Oi aikoja, oi tapoja.

Provinssi lienee myös tarkoituksella ottanut eteläpohjalaisessa arvokeskustelussa pioneerin roolin siinä, miten kauniit sanat voi viedä teoiksi, jotta yhteinen huominen olisi kaikille mukava. Ja hei: huominen on vielä mukavampi, jos festareilla muistaa juoda välillä vettä (pro tip: nesteytystabletit).

Ihmisten juhla -sanonta kuvaa festivaalin arvojen ja tunnelman lisäksi paikallista talkoohenkeä. Uskon, että Provinssi-ylpeys koskettaa isoa osaa Seinäjoen asukkaista vauvasta vaariin, huolimatta siitä, oletko koskaan ollut festivaalin asiakas.

Olitko se kenties sinä, joka neuvoi eksyneille juhlijoille reitin? Muistatko, kun tuuli sopivasti, juuri niin, että laulun sanoista sai selvää?