Provinssia vietetään jälleen Seinäjoen Törnävänsaaressa. Festivaalin päätöspäivään lauantaina metallisen tuulahduksen menneisyydestä tuo Kyyria, joka palaa keikkalavoille lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen.
Helsingissä 1990-luvun alkupuolella lopulliseen muotoonsa kasvaneen yhtyeen alkusiemen on istutettu Vaasaan, jossa yhtyeen perustajajäsen ja kitaristi Mikael Tanner kävi koulut sekä kasaili ensimmäisiä bändiviritelmiään.
Tannerin juuret yltävät myös Seinäjoelle, sillä hänen isänsä suku on kotoisin Ylistarosta.
– Siellä suunnilla on aika paljon skloddina tullut vietettyä aikaa ja Kyrönjoen maisemat on tuttuja, Vehkaojan sukuun kuuluva Tanner toteaa.
Tanner kuljetti Kyyrian esiasteita mukanaan Vaasasta Kanadaan ja sieltä Ruotsin Göteborgiin. Lopulta homma alkoi luistaa Helsingissä hyvien metalliporukoiden ympäröimänä.
– Täällä oli paljon soittajia ja riittävän pienet piirit, joiden ansiosta ihmisiin oli helppo tutustua.
Lopullinen Kyyria kasaantui, kun yhtyeeseen löydettiin laulaja Ville Tuomi rumpali Gas Lipstickin kautta, ja syntikkaa soittamaan saatiin Santeri Kallio. Basson parissa hääri Niclas ”Niko E” Etelävuori.
– En tiedä miten sain huijattua näin lahjakkaita ihmisiä bändiin, mutta vähitellen sitä siinä kasattiin.
Bändiaikojen muistot raskasta käsiteltävää
Uransa aikana kulttimaineeseen noussut Kyyria palaa keikkalavoille tänä kesänä 25 vuoden tauon jälkeen. Tanner on jännittyneissä tunnelmissa, vaikka bändi onkin treenannut hyvin ja homma on hanskassa.
Ensimmäiset treenit alkoivat Vain elämää -tyyppisellä formaatilla. Jokainen sai valita soitettavaksi yhden kappaleen, mutta ennen soittamista kaikkien piti kertoa näkemys siitä, miksi bändi hajosi ja millaisia odotuksia kullakin oli sen pariin palatessaan.
– Se oli aika tunteellinen hetki. Siinä saatiin purettua fiiliksiä, koska meidän hajoamiseemme liittyi paljon rankkojakin vaiheita.
Paluuta varten bändin biisien uudelleen opetteleminen oli henkisesti raskas prosessi.
– Olin aivan puhki ensimmäiset pari viikkoa. En tavallaan harjoitellut biisejä, vaan luin vanhaa päiväkirjaa, jossa palasin kaikkiin bändin vaiheisiin. Välillä se oli hienoa, välillä aika tuskallista.
Myös koko bändin yhteen soittaminen vaati vuosien jälkeen pientä tunnustelua.
– Sanotaan, että kahden soittokerran jälkeen aloimme kuulostamaan jo musiikilta, Tanner naurahtaa.
Kunnioitusta sekä bändille että kuulijoille
Kyyrian paluusta oli vuosien mittaan puhuttu muutamaan kertaan ennen viime syksynä tehtyä lopullista päätöstä.
Tannerille painavin syy yhtyeen paluuseen oli halu kunnioittaa aikanaan lähes kymmenvuotisen uran tehnyttä bändiä.
– Musta on tyylikästä, että pystymme nyt laittamaan pisteen hienolle stoorille, mitä pitkään yhdessä tehtiin.
Paluu on kunnianosoitus myös ihmisiä kohtaan, jotka ovat edelleen bändin matkassa mukana.
Nykypäivään saakka kestäneestä suosiosta viestii se, että Helsingin Tavastia-klubilla elokuun lopulla kahdesti esiintyvän bändin keikoista toinen on jo loppuun myyty.
– On ollut häkellyttävää huomata, että näin pitkän ajan jälkeen Kyyria kiinnostaa ihmisiä, vaikka levyistäkin vain ensimmäinen on ollut suoratoistopalveluissa.
Kaikki Kyyrian kolme albumia saatiin suoratoistopalveluihin viime vuoden lopulla osana paluuhanketta.
Tänä kesänä soitettavien keikkojen on tarkoitus toimia bändin jäähyväiskiertueena. Toki ihmisen mieli voi muuttua, mutta epätodennäköistä se on.
– Haluan, että tämä on periodi, joka alkaa jostain ja loppuu jonnekin, eli sinne Tavastialle. Mutta kukapa näistä ihmisen suunnitelmista tietää, eihän elämä ikinä ole suunnitellusti mennyt.
Kotkakitaran paluu
Kyyria esiintyi Provinssissa viimeksi vuonna 1995, eli lähes kolmekymmentä vuotta sitten.
– Mulla on hirveä muisto siitä keikasta, kitaristi naurahtaa.
Tannerilla oli keikalla soittopelinään itse suunniteltu kotkan muotoinen kitara, jonka valmistuksesta oli vastannut kaustislainen soitinrakentaja Jussi Ala-Kuha.
Bändi oli odottanut festarikeikkaa innokkaasti, mutta jostain syystä Tanner ei lopulta ollut suoritukseen tyytyväinen.
– Viimeisen biisin jälkeen olin niin raivoissani itseeni tai siihen tilanteeseen, että nostin kitaran pääni päälle ja paiskasin sen lavalle niin, että sen kaula katkesi.
Tämän jälkeen kitara on koristanut rikkinäisenä Tannerin kellarin seinää, kunnes viime talvena syntyi ajatus sen kunnostamisesta.
Kitara elvytettiin kahden helsinkiläisen kitarakorjaajan avuin, ja näin ollen kotkakitara tekee paluun Törnävänsaareen traumaattisesta viime visiitistä huolimatta.
– Halusin kunnostaa kitaran myös Ala-Kuhan muiston vuoksi. Se on kunnioitusta hyvää pohjalaista soitintekijää kohtaan.