Ensi viikolla alkaa kaksi sarjaa, joiden ääreen pitää sonnustautua.
Heti huomenna saa jatkoa The Affair, joka jäi kutkuttavaan kohtaan. Toinen tuotantokausi lupaa uusia tunteellisia käännähdyksiä.
Alison ja Noah ovat nyt eronneet puolisoistaan ja sitoutuneet toisiinsa oikeana parina. He yrittävät turhaan hoitaa avioeronsa sulassa sovussa, mutta ristiriidoilta ei voida välttyä.
Menneisyyden haamut, ex-kumppanit, salaisuudet ja arjen realiteetit eivät kuitenkaan laske paria otteestaan. Hui.
Huippukiinnostava on myös maanantaina Teemalta alkava espanjalaissarja Ommelten välinen aika. Sarja sijoittuu huippumuodin maailmaan 1930- ja 40-luvuille ja kertoo rohkeasta nuoresta naisesta keskellä Espanjan sisällissodan kuohuja.
Naisia sarja koukuttaa siksikin, että naisesta kehkeytyy huipputaitava ompelija, joka loihtii unohtumattomia asuja Espanjan seurapiirin silmäätekeville.
Luin María Duenasin kirjan viime kesänä ja ihastuin. Kirja on hieno kudelma romantiikkaa, politiikkaa ja historiaa. Historiankatsaus on tosin niin perusteellinen, että ajan huippumuodin kuvaukselle jää turhan vähän aikaa.
Kirjasta tehty sarja on sekä kriitikkojen että katsojien ylistämä, ja se palkittiin Espanjan parhaana draamasarjana.
❏ The Affair Avalla sunnuntaisin kello 21
❏ Ommelten välinen aika Teemalla ma-to kello 19, uusinnat sunnuntaipäivisin, nähtävissä myös Yle Areenassa
Olen miettinyt jo pitkään television merkityksen vähenemistä.
Enää vain me kääkät katsomme sanomalehdestä tv-ohjelmat, napsautamme aparaatin päälle tiettyyn aikaan ja sitten ryhdymme seuraamaan ohjemaa, vaikka jonkin sarjan uutta jaksoa.
Malttamattomimmat ovat jo samaan aikaan ahmineet netistä koko tuotantokauden.
Onhan areenoista ja katsomoista vissi hyötykin.
Ohjelmia voi katsoa milloin itselle sopii, ja jos jokin jakso menee sivu suun, netin ansiosta pääsee näppärästi juoneen mukaan.
Toisaalta tietyn ohjelman tietty alkamishetki televisiosta voi olla mukava rutiini. Loppuajan voi sitten käyttää johonkin muuhun.
Oi niitä aikoja, kun keskiviikkoisin ei ennen vanhaan saanut sijoittaa mitään kokousta ja lypsämistäkin kiirehdittiin, ettei vain Peyton Placen Rodneyn ja Allisonin tai Simon Cordin ja Betty Andersonin teerenpeli mennyt sivu suun.
Ja muistan, miten mummu raahasi aina silityslaudan telkkarin eteen, kun sieltä tuli Tohtori Kildare.
Minäkin muistan olleeni Peyton Placen pauloissa. Kirjoitin kauhuissani päiväkirjaani, että ”Rodney julistetaan tänään syylliseksi tai syyttömäksi”
Muistan myös Steven Cordin komean auton ja Constancen lerppusilmät.
Katsoin piruuttani netistä yhden jakson PP:stä. Haukottelin koko ajan.
jaana.alakorpi@i-mediat.fi