Soittoäänien kulta-aika tuli ja meni, ja nykyään puhelimet pidetään yhä useammin äänettömällä. Vuosituhannen vaihteessa soittoäänistä tuli varsin nopeasti miljardien arvoista liiketoimintaa, kun puhelimen omien soittoäänten tilalle pystyi tilaamaan tekstiviestillä maksullisen soittoäänen.
Juuri oikeaa soittoääntä harkittiin tarkkaan, ja sitä sitten metsästettiin eri palveluntarjoajien valikoimista. Suosittua oli myös vaihtaa soittoääntä aina sen mukaan, mikä kappale sattui kulloinkin olemaan pinnalla.
Mobiilipalveluyhtiö Jamba vei soittoäänivillityksen kokonaan uudelle tasolle vuonna 2005 Crazy Frogilla. Ideana oli julkaista tunnettu instrumentaalikappale, jonka päälle pieni ja hassunnäköinen sammakko sitten höpötteli omiaan. Kappaleista tehtiin musiikkivideo, ja Crazy Frogin kappaleet julkaistiin myös levynä.
Otuksen ensimmäinen hitti oli Axel F. Se oli vauhdikas versio elokuvan Beverly Hillsin kyttä tunnusmusiikista. Monen mielestä tämä taitaa olla kaikkien aikojen ärsyttävin soittoääni.
Kelataanpa hieman takaisin, että päästään kunnolla muistelemaan menneitä. Ensimmäiset melodiset soittoäänet olivat yksiäänisiä, ja siksi kappaleista oli vaikea saada kovin vivahteikkaita tulkintoja puhelimeen.
Vuonna 1997 Yomi Median palveluksessa ollut Vesa-Matti Paananen oli kyllästynyt kuulemaan puhelimestaan yksitoikkoista pirinää ja piipitystä. Hänellä oli mielessään soittoääni, jonka halusi puhelimeensa: Van Halenin Jump.
– Halusimme osoittaa maailmalle, että soittoääniä voi luoda ja ladata tekstiviestin avulla puhelimeen. Sitä varten kehiteltiin Radiolinjalle maailman ensimmäinen soittoäänipalvelu Jukeboksi, jolla melodioita pystyi lataamaan ja jopa tekemään kuka vaan.
Ensimmäiset tilattavatkin soittoäänet olivat siis yksiäänisiä. Niiden muuttaminen tunnistettaviksi musiikkiteoksiksi vaati taitoa.
2000-luvun edetessä nokialaisten rinnalle kiilasi pian markkinoille tulonsa jälkeen Applen iPhone. Sen oletussoittoäänenä oli Marimba, joka tunnetaan jo kaikkialla maailmassa. Nimi ei ehkä ole tuttu, mutta seuraava melodia todennäköisesti on:
Vaikka Nokian loiston ajoista muistuttavassa Nokia Tunessa ei enää parhaalla tahdollakaan voi sanoa olevan uutuudenviehätystä, siitä on tullut osa kansallista identiteettiämme. Säkkijärven polkan sanoin "vieläkin syömmessä soinnahtaa", kun jossain kuulee tutun 13 nuotin pituisen pätkän Francisco Tarregan kappaleesta Gran Vals.
Erikoista on, että alun perin espanjalaisen säveltäjän kynästä syntyneestä kappaleesta on tullut meille lähes yhtä rakas kuin Maamme-laulusta tai Daruden Sandstormista. Toisaalta, onhan myös kappale Olen suomalainen italialaista alkuperää.
NADIA PAAVOLA / LÄNNEN MEDIA