Nuoruudessani ei ollut tavatonta, että poikaystävät tai voisi sanoa miesystävät olivat paljon vanhempia. Oli ”normaalia”, että reilu parikymppiset, jopa lähempää kolmeakymppiä olevat miehet kuskasivat 15-vuotiaita tyttöjä kouluun ylä-asteelle. Tai näin silloin ajattelin.
Aikuisena naisena ymmärrän, että tämä ei suinkaan ole ollut normaalia. Mikäli tänä päivänä reilu parikymppinen mies kuskaisi tyttöä peruskouluun, tähän puututtaisiin ja hyvä niin. Maailma on muuttunut tässäkin kohtaan parempaan suuntaan.
Minun nuoruudessani tähän ei puututtu. Muistan myös teinibileet, joihin aikuisia miehiä tuli baari-illan jälkeen bilettämään meidän teinien kanssa. Sanotaan usein, että tyttölapset kehittyvät aikaisemmin kuin pojat. Tämä pitää osittain paikkansa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että alaikäinen olisi vielä aikuinen. Nuorena naisen alkuna se voi siltä tuntua, mutta usein sitä vasta ymmärtää jälkikäteen, ettei ollut vielä tarpeeksi kypsä. Mikäli kotiini tulisi täysi-ikäinen mies teini-ikäisen tyttäreni kanssa, vastassa olisi varmasti jotain muuta kuin lämmintä kättä.
Työssäni julkisen puolen lastensuojelussa huomasin ilokseni, että siellä käytiin nuorten kanssa seksuaalioikeuksia läpi keskustellen. Tämä tosin oli lähtenyt ammattitaitoisen henkilökunnan toimesta käytäntöön. Seksuaalisuuden peruspilareita ovat muun muassa oma tahto ja itsetunto sekä yksilön tietoinen päätös omasta seksuaalisuudestaan. Kouluissa ja nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten tulee lisätä avointa keskustelua seksuaalioikeuksien puolesta yhdessä seksivalistuksen kanssa.
Tähän kun vielä lisäisi elämänkatsomustaidot kaikille oppilaille pakolliseksi uskonnon opetuksen sijaan, olisi lapsella ja nuorella paremmat henkiset lähtökohdat elämään. Omien arvojen tutkimista ja kykyä vaikuttaa aktiivisesti omaan ajatteluun ja toimintaan pidän erittäin tärkeänä tänä maailman aikana.
Noora Jussila
feministi vasemmalta
seinäjoen kaupunginvaltuutettu
Kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen