Yksi alkuvuoden kiinnostavimmista tapahtumista urheilurintamalla oli 11.1. Helsingissä järjestetty Suomen Urheilugaala, joka huipentui vuoden 2023 parhaan urheilijan julkistamiseen.
Vuoden urheilija -tittelin valitsevat Urheilutoimittajain liiton jäsenet, johon olen itse kuulunut jo yli 30 vuotta. Ehdokaslistalla oli 20 nimeä, joista piti valita vähintään viisi ja korkeintaan kymmenen nimeä paremmuusjärjestyksessä.
Eri lajien urheilijoiden laittaminen paremmuusjärjestykseen ei aina ole yksinkertainen juttu, sillä esimerkiksi harrastajamäärissä on eroja.
Myös yksilö- ja joukkueurheilijoiden vertaaminen on hankalaa. Monella urheilutoimittajalla on omat suosikkilajinsa, mutta se ei saisi vaikuttaa valintoja tehdessä.
Vuoden urheilija -palkinto on jaettu vuodesta 1947 alkaen 77 kertaa, ja joukkuelajin urheilija pääsi ykköspaikalle vasta viidennen kerran.
Monen mielestä on erikoista, että yksikään heistä ei ole ollut jääkiekkoilija, vaan kaikki ovat olleet koripalloilija Lauri Markkasta lukuun ottamatta jalkapalloilijoita.
Kovassa NBA-liigassa läpimurtonsa maailman huipulle tehneen Markkasen lisäksi suurimmat suosikit olivat tällä kertaa seiväshyppääjä Wilma Murto ja rallin maailmanmestari Kalle Rovanperä.
Vuoden urheilija -palkinnon lisäksi urheilutoimittajat saivat äänestää myös parasta valmentajaa (Gordon Herbert), parasta joukkuetta (tenniksen Davis Cup-joukkue) ja vuoden nuorta urheilijaa (Saga Vanninen).
Palkintoluokkia oli yhteensä 13. Vuoden 2023 sykähdyttävin hetki -pokaali myönnettiin yleisöäänestyksen perusteella halli EM-kultaa ja MM-pronssia saavuttaneelle Murrolle.
Yhtenä ehdokkaana oli Vasa IFK:sta Seinäjoen kautta Norjaan siirtyneen ja jalkapallomaajoukkueeseen nousseen Daniel Håkansin Huuhkaja-historian nopein hattutemppu.
Vuoden esikuva -palkintoluokassa oli ehdolla myös toinen futari, pitkän ja upean uransa viime kauteen päättänyt Sebastian Strandvall.
VPS:n monivuotisena kapteenina toiminut Strandvall nousi sosiaalisessa mediassa näkyvästi puolustamaan entistä joukkuetoveriaan, joka vangittiin Iranissa osallistumisesta naisten oikeuksia puolustaviin mielenosoituksiin.
Vaikka Håkans ja Strandvall jäivät ilman palkintoa, oli jo ehdokaslistalle pääseminen hieno asia sekä kaksikolle että vaasalaiselle jalkapallolle.