Paras ja ilkein letkauttelija ei ole paras yhteisten asioiden hoitaja. Kuitenkin heitä näyttää olevan eduskunnassa yllättävän paljon. Kysymys kuuluu: kuka heidät on sinne valinnut?
Värikäs kielenkäyttö on levinnyt kaikkiin puolueisiin. Ehkä vain kristillisdemokraateille voi antaa synninpäästön. Tilanne paheni erityisesti Sipilän hallituksen aikana, jolloin oppositio usein kuumeni ja vei esiintymisensä äärimmäisiin säännöistä piittaamattomiin mittoihin. Jostakin syystä Suomeen on viime vuosina vahvistunut perinne, jossa toista kunnioittamatonta käyttäytymistä on ymmärretty ja nielty erityisesti keskusta-oikeistossa. Ehkä pahan kielen juuret ovat yli sadan vuoden takana. Näyttää kuin vanhoja kaunojakin olisi kaivettu esiin.
Epäkohtelias käyttäytyminen on nähty joidenkin puolueiden kansanedustajille oikeutetuksi, jopa hyväksytyksi, koska kansanomainen kielenkäyttö on ollut heille ainoa tapa keskustella ja ilmaista itseään. Ehkä se herättää myös hilpeyttä ja miellyttää näiden sanataiteilijoiden äänestäjiä.
Toisaalta Suomessa on alamaispositiossa historiallisista syistä perinteisesti halveksittu herroja ja pilkattu heidän asiallista ja kohteliasta kielenkäyttöään. Nykyisellään eduskunta on ajoittain kuin koulu- ja työpaikkakiusaamisen parhaimmiston kokoontumisajot.
Koska eduskuntaan on pesiytynyt viimeisten vuosien aikana epäkunnioittava kielenkäyttö, korostuu puhemiehen asema myös kurinpidollisena johtajana. Välttämättömäksi tullut kurinpito vaatii keinoja. Tarvitaan nähtävästi myös sanktioita. Asiattomuuksiin menneet kansanedustajat eivät näytä välittävän puhemiehen huomautuksista. Tarvitaan siis järeämpiä toimia. Jäähyt, mikrofonin sulkeminen ja puheoikeuden evääminen voisi ohjata edustajia kantapään kautta, mitä ja miten toisille sopii puhua. Pahinta on, kun häpeämättömimmät kansanedustajat saavat suosiota käytöksellään. Jatkuvasti puhekiellossa olevaa edustajaa uhkaisi putoaminen eduskunnasta. Häiriköinnistä tulisi sopimatonta ja hävettävää. Äärimmäisenä keinona eduskunnan ovet suljettaisiin tältä ymmärtämättömältä kansanedustajalta määräajaksi. Nämä tiukennukset vaatisivat varmasti puhemiehen toimivallan uudistamista.
Erityisesti televisioitavien kyselytuntien ja muiden yleisölle suunnattujen ”viihdeohjelmien” esittämisen rajoittamista tulisi harkita. Ne näyttävät olevan monille liian houkuttelevia tilaisuuksia esiintyä ja vesittää asiallista keskustelua. Huonosta ja epäkunnioittavasta käytöksestä on tullut liiaksi hyve, kun se oli ennen häpeä.
Meidän kaikkien pitäisi muistaa, että häpeällä on tärkeä, suojaava tehtävä. Häpeän kokeminen vaatii myös kehittynyttä omatuntoa ja empatiakykyä. Lanseeraisin käyttöön uuden termin: häpeäntunto. Terve häpeäntunto näyttää liian monelta kansan valitsemalta edustajalta puuttuvan. Vaarana on, kuten nyt näyttää käyvän, että eduskuntaan valikoituu ilkeimpien ja vihamielisimpien suunsoittajien eliitti, jolle toisen kuunioittaminen on jäänyt oppimatta. Ilman häpeän tunnetta.
Usein vielä taustakuoro, puoluetoverit kannustavat nälvivää jäsentään yhä rumempiin suorituksiin. Se vaikutttaa eduskunnan arvovaltaan ja sen arvostukseen.
Laatukriteerit ovat äänestäjän käsissä. Kiusaamiskulttuurin ihannointi on kuitenkin jo niin syvällä äänestettävän arvioinnissa, että sitä kautta ei taida muutosta tulla. Itselleni tulee mieleen monta ilkkuvaa kasvoa eduskuntasalissa, kun tikarit lentelevät.
Kun puhemiesten valtuudet eivät ilmeisesti ulotu epäasiallisen käyttäytymisen kitkemiseen ja sanktioimiseen, näyttää vastuu jäävän toistaiseksi äänestäjille, ettei eduskuntaan äänestetä sutkeja suunsoittajia, joilta puuttuu häpeäntunto. Sitä saamme, mitä tilaamme. Kiusaamiskulttuurilla on varmasti myös vaikutusta puolueiden ehdokaslistojen täyttämiseen. Moni asiallinen, tasokas ja sivistynyt ehdokas kieltäytyy ehdokkuudesta vain tuon riitelevän keskustelukulttuurin takia.
Tulisikohan eduskunnan pitkältä joululomalta vähän suurempi joukko itseensä menneitä hyvinkäyttäytyviä, peilin joulupukilta saaneita, toisten näkemyksiä kunnioittavia kansanedustajia, jotka huomaisivat, että asiat ovat kaikkien suomalaisten yhteisiä.
Ei ole millekään eduskunnassa olevalle puolueelle ja heidän äänestäjilleen eduksi, saati kunniaksi, jos suomalainen yhdessä rakennettu hyvinvointiyhteiskunta riidellään rapakuntoon. Myös meillä, äänestäjillä on vakavaan itsetutkiskeluun aihetta.
Martti Saarikoski
Seinäjoki