Hyvin moni suomalainen sateenkaari-ihminen elää ainakin osittain kaapissa eli salaa seksuaali- tai sukupuoli-identiteettinsä muilta ihmisiltä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtautuminen ja mahdollisuudet olla avoimesti esillä ovat kuitenkin parantuneet suomalaisessa yhteiskunnassa 10–15 vuoden aikana, kertoo Sinuiksi ry:n toiminnanjohtaja Mico Ylimäki.
– Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioista pystytään yhteiskunnassamme puhumaan avoimemmin, ja meillä on enemmän termejä, joilla voidaan määritellä seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta. Netistä löytyy paljon tietoa, ja sateenkaari-ihmisten on helpompi löytää oma viitekehyksensä ja vertaistukea. Kun Suomessa keskusteltiin tasa-arvoisesta avioliittolaista (noin 10 vuotta sitten), Pride-tapahtumien suosio kasvoi räjähdysmäisesti.
Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut merkittävä käänne huonompaan suuntaan: erityisesti transihmisiä koskeva vihapuhe on lisääntynyt, minkä taustalla vaikuttaa esimerkiksi kevään 2023 translakikeskustelu, Ylimäki sanoo.
Hän arvioi, että transihmiset ovat muita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia alttiimpia joutumaan syrjinnän ja henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi, sillä heidän voi olla hankalampaa piilottaa omaa identiteettiään. Transihmisistä eniten vihaa ja syrjintää kohtaavat mieheksi sukupuolitetut, jotka identifioituvat naiseksi.
– Sitä, että naiseksi sukupuolitettu pukeutuu miestyypillisesti, ei nähdä ollenkaan niin pahana kuin sitä, jos mieheksi sukupuolitettu pukeutuu naistyypillisesti.
Ulostulo kerran päivässä
Ylimäki muistuttaa, että kaapista tuleminen ei ole kertaluontoinen tapahtuma, vaan kaapista saatetaan tulla ulos jopa päivittäin. Ensimmäinen kaapista tuleminen tapahtuu tyypillisesti 16–18-vuotiaana.
– Se on sitä aikaa, kun etsitään omaa identiteettiä ja monesti saadaan omaa sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevat pohdinnat päätökseen. Toinen iso ryhmä ovat niin sanotut myöhäisheränneet, usein 40–50-vuotiaat, jotka huomaavat, etteivät olekaan täysin heteroseksuaaleja tai cis-sukupuolisia.
Cis-sukupuolisuus tarkoittaa sitä, että ihminen kokee edustavansa syntymässä määritettyä sukupuoltaan.
Ylimäen mukaan oman seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin tunnistamista ja kaapista ulos tulemista voi hankaloittaa se, että suomalaisessa yhteiskunnassa heteroseksuaalisuus ja cis-sukupuolisuus nähdään normina. Tällaisessa ympäristössä kasvava sateenkaarinuori alkaa helposti kokea huonommuutta ja tarvetta peitellä omaa identiteettiään.
Nykynuorille kaapista tulemisen edellytykset ovat kuitenkin huomattavasti paremmat kuin nuorille vielä 20 vuotta sitten, sanoo Ylimäki. Kaapista tulemiseen liittyy myös alueellisia eroja.
– Pienemmillä paikkakunnilla on usein ahtaampia normeja eikä sateenkaari-ihmisillä usein ole vielä omaa yhteisöä, jolloin saattaa helposti tulla sellainen tunne, että olen ainoa täällä, vaikka näin ei tietenkään todellisuudessa ole.
Henkistä pahoinvointia
Kaapissa eläminen ja oman identiteetin piilottelu tuottaa helposti henkistä pahoinvointia, kertoo Mieli ry:n johtava psykologi Frans Horneman.
– Kouluterveyskyselystä tiedämme, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla on selkeästi muita nuoria enemmän mielialaan liittyviä huolia ja he ovat kohdanneet enemmän henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sateenkaari-ihmisillä on myös korkeampi itsetuhoisuusriski, Horneman huomauttaa.
Ylimäen mukaan sateenkaari-ihmiset joutuvat jatkuvasti tiedostamaan syrjinnän ja väkivallan riskin, mikä aiheuttaa vähemmistöstressiä. Vähemmistöstressin taas on todettu olevan yhteydessä esimerkiksi astmaan, tyypin 2 diabetekseen ja moniin mielenterveyden häiriöihin.
Salailu on yleistä työelämässä
EU:n perusoikeusviraston vuoden 2019 selvityksen mukaan 27 prosenttia suomalaisista sateenkaari-ihmisistä piilotti tuolloin oman identiteettinsä työpaikallaan täysin, kertoo Mieli ry:n Frans Horneman. Kansainväliseen kyselyyn osallistui yli 4 700 suomalaista.
– Työpaikoillahan on hyvin tyypillistä, että esimerkiksi kahvipöydässä kysellään viikonlopun suunnitelmista tai puolisoista. Oman identiteetin salaaminen voi olla monin tavoin kuormittavaa tai johtaa tällaisten keskustelujen välttelyyn. Uskon, että sillä voi olla negatiivinen yhteys myös työssä suoriutumiseen ja jaksamiseen, Horneman toteaa.
Hän muistuttaa, että kenelläkään ei ole velvollisuutta kertoa omasta seksuaali- tai sukupuoli-identiteetistään muille ihmisille.
Sinuiksi ry:n Mico Ylimäen mukaan työpaikoilla kaapissa pysymisen taustalla voi olla monenlaisia syitä: pelätään esimerkiksi työssä etenemiseen vaikuttavaa syrjintää tai porukan ulkopuolelle jäämistä. Ylimäki toivoisi, että entistä useammalla työpaikalla otettaisiin käyttöön turvallisemman tilan periaatteet, joissa jokainen on tervetullut sellaisena kuin on eikä ketään syrjitä.
Ylimäen mukaan myös olettamista tapahtuu edelleen paljon. Puhutaan esimerkiksi vaimosta, vaikka ihminen olisi itse käyttänyt puoliso-termiä, jolloin virheellisen termin korjaaminen edellyttäisi kaapista tulemista.
– Pitkän pohdinnan jälkeen tapahtuva kaapista tuleminen voi olla todella voimaannuttava kokemus, kun se otetaan hyvin vastaan – mutta tilanteet, joissa tulee pakotettuna ulos kaapista, voivat olla pahimmillaan todella rikkovia ja niissä ylitetään yksityisyyden raja.