Montesquien vallan kolmijako-oppia voi soveltuvin osin käyttää myös teatterin johtamiseen. Lainsäädäntävaltaa edustaa teatterin hallitus, tuomiovaltaa yleisö ja toimeenpanoa teatterin taiteellinen henkilökunta ja muu henkilökunta johtajanaan teatterinjohtaja.
Esimerkki voi olla kaukaa haettu, mutta sitä käytti oikeusministeri Tarja Halonenkin, kun poistuimme 90-luvun puolivälissä Tampereen teatterikesän seminaarista, jossa olin pitänyt alustuksen teatterin vallanjaon perusteista. Teatteri Pienen Suomen hallituksen puheenjohtaja Halonen innostui siinä määrin puheenvuorostani, että puki mielipiteensä oikeusministerille sopivaan kaapuun.
Mistä siis oli kysymys? Menestyvässä teatterissa pitää työnjaon olla selkeä. Jokaisen tahon on ymmärrettävä tehtävänsä ja asemansa. Totesin jo tuolloin, että Seinäjoen kaupunginteatterin menestystarina perustuu oivallukseen työnjaon ja vastuun merkityksestä.
Mistä johtui, että 2010-luvulla kaupunginteatterin katsojaluvut romahtivat ja sen myötä myös teatterin talous on joutunut ahdinkoon?
Teatterinjohtajilla ei ollut talousnäkemystä. Kun katsojamäärä laskee, se johtuu poikkeuksetta siitä, että ohjelmisto ei tyydytä ”tuomiovaltaa” – maksavaa yleisöä. Voi olla myös muita syitä, kuten muutama vuosi sitten korona. Siinäkin tapauksessa teatterinjohtajan olisi pitänyt reagoida ja esittää hallitukselle korjausliikkeitä.
Hallituksen tärkein tehtävä on teatterin johtajan valinta. Hallituksen tulee hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti kuulla myös henkilökuntaa, mutta vastuu valinnasta on hallituksella. Kun katsojaluvut putoavat, hallituksen tulee puuttua asiaan. Tässä Seinäjoen kaupunginteatterin hallitus ei ole viime vuosina onnistunut. Omien tulojen osuus riippuu katsaojamäärästä. Kun siinä tapahtuu muutoksia, on reagoinnin paikka.
Kun teatterinjohtaja on valittu, vastuu siirtyy hänelle. Teatterinjohtaja tekee näytelmävalinnat, joiden tulee luonnollisesti olla teatterin strategian suunnassa. Hallituksen ei tule puuttua näytelmävalintoihin. Jos teatterin talous heikkenee ohjelmiston johdosta, on hallituksen aika toimia.
Esimerkki kahdenkymmenen vuoden takaa. Hyvänä ohjaajana tunnetun Mikko Roihan aikana näytelmävalinnat eivät vastanneet odotuksia ja katsojamäärät laskivat jyrkästi. Hallitus vaati ohjelmistoon korjauksia, johon Roiha ei suostunut. Hallitus valmistautui hänen erottamiseen. Roiha oivalsi tilanteen ja pyysi itse eroa 8.1.2003 saapuneella kirjeellä. Syyn hän sysäsi hallitukselle, joka loukkasi hänen taiteellista vapauttaan.
Onneksi hallitus oli sopinut Tampereen Teatterin hallituksen kanssa, että jos Roiha joudutaan erottamaan tai hän eroaa, Mikko Viherjuutri voi tulla Seinäjoen kaupunginteatterin taiteelliseksi johtajaksi apunaan näyttelijä Eija-Irmeli Lahti. Näin kävikin ja Viherjuuri, jolla on näyttöä 90-luvulta myös Seinäjoelta, sai teatterilaivan kääntymään oikeaan suuntaan.
IP:n päätoimittajan kirjoitus 28.10.2024 teatterin merkityksestä osuu asian ytimeen. Seinäjoen kaupunginteatteri on Seinäjoella edelleen kulttuurin lippulaiva. Se voi uuden teatterinjohtajan johdolla nostaa katsojalukuja merkittävästi, jolloin myös taloudellinen tilanne paranee. Teatterin hallitukselta odotetaan valppautta ja uudelta teatterinjohtajalta kiinnostavia näytelmävalintoja.
Ilmari Ylä-Autio
Seinäjoen kaupunginteatterin johtokunnan ja hallituksen puheenjohtaja 1975–2004