Uskaltaako kouluun mennä? Onko koulussa turvallista? Tiistaiaamun kouluampuminen Vantaalla nosti väistämättä esiin kysymyksiä koulujen turvallisuudesta.
– Vantaan kouluampuminen on murheellinen tapahtuma. Lähtökohtaisesti tällaiset ovat Suomen kouluissa erittäin harvinaisia. Koulu on turvallinen paikka, vakuuttaa Opetushallituksen opetusneuvos Laura Francke STT:n haastattelussa.
– Totta kai varsinkin Vantaan tapauksen osallisissa turvallisuuden tunne on järkkynyt ja on voinut vaikuttaa laajemminkin heihin, joita se koskee.
Viertolan kouluampumisessa on vielä niin paljon kysymyksiä vailla vastauksia, että Francken mielestä on liian aikaista tehdä valtakunnallisia johtopäätöksiä seurauksista ja vaadittavista toimenpiteistä esimerkiksi koulujen turvallisuuden kehittämiseksi. Varmaa on, että oppia on otettava.
– On varmasti mietittävä, pystytäänkö turvallisuustyötä jotenkin vielä kehittämään kansallisesti tai paikallisesti, jos tästä tulee vielä raportti, kuten aikaisemmista kouluampumisista.
Taustalla Jokela ja Kauhajoki
Marraskuussa 2007 lukiolainen ampui Uudellamaalla Tuusulan Jokelassa koulukeskuksessa kahdeksan ihmistä ja itsensä. Valtioneuvoston asettaman tutkintalautakunnan raportin mukaan erityislaatuista oli tekijän syrjäytyminen. Lautakunta esitti koulusurmien todennäköisyyden vähentämiseksi ja niiden aiheuttamien vahinkojen pienentämiseksi 13 suositusta. Lautakunta esimerkiksi suositteli, että kouluihin tulisi saada aktiiviseen käyttöön järjestelmälliset ja toimivat käytännöt kiusaamisen ennaltaehkäisyyn.
Tutkintalautakunta perustettiin myös syyskuussa 2008 Etelä-Pohjanmaan Kauhajoella tapahtuneen koulusurman jälkeen. Tuolloin 22-vuotias opiskelija ampui ammattikorkeakoulussa yhdeksän opiskelijatoveriaan, opettajan ja lopuksi itsensä. Teon taustoja selvittäneen tutkintalautakunnan raportin mukaan tekijän päätyminen koulusurmaajaksi oli pitkän kehityksen ja monien seikkojen seurausta. Tekijä oli kärsinyt kiusaamisesta, hänellä oli mielenterveysongelmia ja hän ihannoi koulusurmia.
Lautakunnan yhdeksän suositusta liittyivät muun muassa aseiden saatavuuteen, nuorten mielenterveyspalveluiden kehittämiseen, oppilaitosten kokonaisvaltaiseen turvallisuussuunnitteluun ja viranomaistyöhön ennaltaehkäisyssä.
– Turvallisuustyötä on kehitetty paljon Kauhajoen ja Jokelan jälkeen, esimerkiksi tehty turvallisuussuunnitelmia ja kriisisuunnitelmia sekä määritelty, kuka on vastuussa, jos jotain tapahtuu. Koulut ovat esimerkiksi harjoitelleet ulospoistumista ja suojautumista sisälle, Francke kertoo.
Hän sanoo tutustuneensa nyt etenkin Kauhajoen tutkintaraporttiin ja siinä esitettyihin suosituksiin.
– Itse näen, että varmasti olisi tarpeen tehdä vieläkin tiiviimpää moniammatillista yhteistyötä, esimerkiksi opiskeluhuollon, lastensuojelun ja poliisin, jotta autetaan parhaiten lasta ja nuorta.
Francken mukaan raportissa esiin nostetut opiskeluhuoltopalveluiden riittävyys ja mielenterveyden tukemisen riittävät palvelut ovat myös tällä hetkellä erittäin ajankohtainen suositus.
– Samoin kiusaamisen vastainen työ, joka myös mainitaan.
Onko suosituksista hyötyä?
Oikeusministeriön viestinnästä todettiin keskiviikkona STT:lle, että tutkintalautakuntien suositusten toteuttaminen on ollut kunkin ministeriön vastuulla ja ettei oikeusministeriössä ole aikanaan tehty varsinaista seurantaraporttia suositusten toteutumisesta.
Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) julkaisemista turvallisuussuosituksista löytyy osviittaa toteutumisesta, mutta Otkesista painotetaan STT:lle, että se seuraa suosituksia vain kymmenen vuoden ajan.
Esimerkiksi Jokelan tutkinnan osalta osittain toteutettuna Otkes on kirjannut suosituksen, jonka mukaan opetusministeriön ja opetuksen järjestäjien tulisi huolehtia siitä, että kouluissa on aktiivisesti käytössä järjestelmälliset ja toimivat käytännöt kiusaamisen ennaltaehkäisyyn, puuttumiseen jo varhaisessa vaiheessa sekä seurantaan.
Kauhajoen koulusurman jälkeen suositeltiin muun muassa, että sosiaali- ja terveysministeriön tulisi yhdessä opetusministeriön kanssa huolehtia opiskeluterveydenhuollon resurssien vahvistamisesta erityisesti mielenterveyden osalta. Tämä on Otkesin mukaan toteutunut osittain.
Vantaan kouluampumisen jälkeen ei voi olla pohtimatta, onko suosituksilla lopulta käytännön merkitystä.
– Kyllä itse ajattelen niin. Myös Opetushallituksen näkökulmasta kyllä. Suositukset pitää ottaa vakavasti ja mielestäni on otettukin. Tiedän, että kasvatuksen ja koulutuksen järjestäjät pitävät turvallisuusasioita erittäin merkittävinä, mutta varmasti on vielä kehitettävää, Laura Francke sanoo.
Otkes-tutkinta valtioneuvoston päätös
Otkes kertoi keskiviikkona viestipalvelu X:ssä saaneensa kyselyitä siitä, ottaako se tutkintaan Vantaan kouluampumisen. Opetusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) suhtautuu Otkesin mahdolliseen tutkintaan myönteisesti, sillä tutkinta voisi tarjota tietoa mahdollisista jatkotoimenpiteistä.
– Mielestäni se on asia, jota pitää vakavasti pohtia, Henriksson totesi iltapäivällä toimittajille eduskunnassa.
Tutkinnasta päättää valtioneuvosto, mutta Henrikssonin mukaan hallitus ei ollut vielä ehtinyt asiasta keskustella.
Jokelan ja Kauhajoen tapausten jälkeen annettuja suosituksia ja niiden toteutumista Henriksson ei halunnut vielä tarkemmin arvioida.
– Minulla on käsitys, että tässä on toteutettu paljon ja koko ajan vahvistettu koulujen turvallisuutta ja tehty uusia toimintamalleja. On varmasti syytä katsoa, onko jotain, mitä on jäänyt toteutumatta.
Sisäministeri Mari Rantasen (ps.) mukaan Vantaan tapauksen aiheuttamia toimenpiteitä koulujen turvallisuuden vahvistamiseksi voidaan puntaroida, kun poliisi on saanut tutkintansa valmiiksi.
– Mielestäni nyt on vielä liian varhaista arvioida seuraavia askeleita, Rantanen totesi iltapäivällä toimittajille eduskunnassa.
Rantasen mukaan Jokelan ja Kauhajoen tapauksista on otettu opiksi.
– Sen tiedän, että koulut ja viranomaiset ovat tehneet sen jälkeen paljon, muun muassa muutoksia toimintatapoihin.
Jatkossa hyvinvointi keskiöön
Opetusneuvos Francke sanoo suhtautuvansa myönteisesti siihen, että Vantaan kouluampuminen tutkittaisiin yhtä huolella kuin Jokelan ja Kauhajoen tapaukset taannoin. Suosituksissa hän keskittyisi lasten ja nuorten hyvinvointiin, joka on nyt kenties keskeisin asia turvallisuuden näkökulmasta.
– Miten lapset ja nuoret voivat – se on iso yhteiskunnallinen kysymys ja päällimmäinen ajatus, joka minulle on noussut Vantaan järkyttävistä tapahtumista.
Francken mielestä turvallisuus on nähtävä riittävän laajasti. Päiväkodeilla, kouluilla, oppilaitoksilla ja vanhemmilla on tärkeä roolinsa.
– Miten taataan kouluissa riittävät resurssit ja tuki lapsille ja nuorille? Opettajien päätehtävä on toki opettaminen, mutta he voivat tukea paljon myös hyvinvoinnissa. Samoin myös muut aikuiset kouluissa, kuten nuorisotyöntekijät ja koulutusavustajat.
Onko kiusaamisen ehkäisemiseksi tehty riittävästi?
– Varmasti sitä on tehty, mutta tarvitaan vielä lisää työtä, ettei yhtäkään lasta kiusata. Me Opetushallituksessa yritämme tukea tässä, mutta tärkeintä on paikallinen työ ja yhteisö lasten ja nuorten ympärillä, Francke sanoo.