Yrittäjäksi lähteminen on aina hyppy tuntemattomaan. Tiettyyn pisteeseen asti voidaan tehdä budjetteja, markkina-analyysejä, liiketoimintasuunnitelmia ja hankkia osaamista kouluttautumalla.
Virallisia neuvoa antavia tahoja on meillä runsaasti. Epävirallisia tahoja sitäkin runsaammin.
Kun kerrot lähteväsi yrittäjäksi, voit törmätä ihmettelyihin ja erilaisiin viisauden sanoihin, etenkin jos aioit jättää turvallisen palkkatyön taaksesi.
Itse lähdin yrittäjäksi 90-luvun alkupuolella. Silloin en todellakaan saanut osakseni kannustavia olkapäille taputuksia ja rohkaisun sanoja. Pikemminkin päinvastoin.
Ajatuksemme äänen pukeminen sai aikaan hetken hiljaisuuden, hämmentyneen ilmeen ja lopulta joukon negatiivissävytteisiä, suoria epäileviä toteamuksia.
Selvä hittitoteamus oli, että ”kyllä siinä pitää myydä!” Tämän jälkeen alkoi ääneen pohtiminen siitä, miten rahat riittää siihen ja tuohon ja mitä mikäkin maksaa.
Suomi eli silloin syvintä lama-aikaa ja varsinkin lähipiirini oli lähinnä kauhuissaan moisten lisäriskien ottamisesta elämään ja ihan vielä vapaaehtoisesti. Matkan varrella on osa riskeistä konkretisoitu, osa ei, mutta hengissä edelleen ollaan.
Onko mikään muuttunut reilun kahdenkymmenen vuoden aikana ihmisten asenteissa yrittäjyyttä kohtaan? Ainakin näin toivoisi.
Tutkimusten mukaan nuoret miettivät enemmän yrittäjyyttä yhtenä uravaihtoehtona. Yrittäjyyskasvatusta on saatu ajettua sisään oppilaitoksiin ja valittavina on erilaisia yrittäjyyden kursseja.
Hiljalleen työ kantaa hedelmää.
Vaikka kaikista ei tarvitse tulla yrittäjiä, on tärkeää, että yrittäjyyden ja yritystoiminnan ymmärrys ja arvostus lisääntyvät.
Julkisen sektorin virkamiehenkin on tunnettava yrittämisen lainalaisuudet, jotta kykenee tekemään paikallisesti päätöksiä, joissa huomioidaan eri näkökulmat.
Jokaisen poliittisen päättäjän tai virkamiehen tulisi kysyä niin käytännön, kuin ylemmän tason päätöksiä tehdessään: Olenko huomioinut päätöksen yritysvaikutukset?
Jokainen kunta on riippuvainen yritysten tuomista verorahoista, palveluista ja työpaikoista. Kunta voi niin hyvin kuin alueen yritykset voivat. Yritykset luovat myös palveluillaan ison osan kunnan vetovoimaisuutta.
Suomi on muutosten ja säästöpaineiden pyörityksessä. Nyt jos koskaan on aika nostaa yrittäjyys ja asenteet yrittäjyyttä kohtaan kunniaan.
Alueellamme on ratsastettu energiateollisuuden ympärillä ja sen eteen on tehty paljon työtä. Tähän ei saisi kuitenkaan tuudittautua liikaa.
Kuntapäättäjiemme ja virkamiestemme on osaltaan huolehdittava, että kaikilla toimialoilla on hyvät yrittäjyyden edellytykset. On huolehdittava siitä, että markkinat toimivat oikein ja yrittäjyyden kasvun esteet raivataan pois tieltä, oli sitten kyse kaavoituksesta, hankinnoista, palvelusetelistä, tonttipolitiikasta tai markkinoiden vääristymisistä.
Kaikki lähtee asenteista ja tahtotilasta. Kunnan niukat resurssit on keskitettävä ydintoimintoihin ja yrityksille mahdollistettava suotuisat puitteet kiinteistö- ja palvelutoiminnalle. Jokainen pohtikoon Suomen Yrittäjien uuden sloganin mukaan: ”Mitä siitäkin tulisi, jos ei olisi yhtään yritystä”.
KATJA RAJALA
Kirjoittaja on Provida Oy:n toimitusjohtaja ja Vaasan Yrittäjien puheenjohtaja