Viime viikonvaihteen Kalevan Kisat olivat HKV:n pikajuoksijan Laszlo Merenyille ensimmäiset. Eivät ainoastaan ensimmäiset joissa hän oli mukana, vaan ensimmäiset, joita hän ylipäätään seurasi.
Itse asiassa vasta keväällä Merenyille selvisi keskustelussa harjoituskaveri Kalle Hirven kanssa, että Kalevan Kisat tarkoittaa yleisurheilun Suomen mestaruuskisoja. Se johtuu siitä, että hän aloitti pikajuoksun harjoittelun vasta viime syksynä – mutta on siitä huolimatta ehtinyt juosta kesäkuussa Sipoossa ennätyksensä 10,51, joka on 19-vuotiaiden Suomen kaikkien aikojen tilaston kahdeksanneksi paras noteeraus.
– Se ei missään nimessä ollut täydellinen onnistuminen. Hyvä valmistautuminen, hyvät olot, riittävän hyvä kiihdytys ja suht ehjä kokonaisuus. Se riitti tähän, Merenyi arvioi ennätysjuoksuaan heinäkuun alussa Helsingin Urhea-hallissa, jossa hän oli juuri päättänyt päivän harjoituksensa.
Pitkäkestoinen turhautuminen
Jos kaikki olisi sujunut Merenyin suunnitelmien mukaan, hän olisi tullut Urhea-hallin kyljessä sijaitsevaan Mäkelänrinteen urheilulukioon kolme vuotta sitten jalkapalloilijana. Unkarilaisten vanhempien Käpylässä syntynyt poika ja päiväkoti-iästä asti Suomessa varttunut Merenyi pelasi jalkapalloa viisivuotiaasta asti HJK:ssa.
Merenyi kertoo olleensa jalkapalloilijoiden joukossa nopea ja saaneensa pikkupoikana yleisurheiluvalmentaja Anatoli Mihailovilta pyyntöjä tulla kokeilemaan juoksemista.
– Pelasin laidassa. Haastot laidassa olivat minun vahvuuteni ja maalisyötöt, Merenyi kertoo.
Hänen etenemistään jalkapalloilijana hidastivat kuitenkin selän rasitusmurtuman esiaste, joka pakotti hänet 14-vuotiaana pitämään kahdeksan kuukauden tauon, sekä vuodesta toiseen jatkuneet penikkatautioireet pohkeissa.
– Sitä ei saatu oikeastaan koskaan täysin hoidettua, vaikka kaikkea kokeiltiin.
Merenyi haki yhteishaussa urheilulukioon, muttei päässyt, ja aloitti ensimmäisen lukiovuotensa Lauttasaaren yhteiskoulussa. Hän siirtyi Käpylän Palloon, ja sen jälkeen Mäkelänrinteen ovet avautuivat ensimmäisen lukiovuoden neljännen kurssin jälkeen.
– Jäin yli-ikäisenä KäPaan b-junioriksi. Hiljalleen pääsin kuntoon, mutta tuntui, että mitä paremmin pelasin, sitä vähemmän pelasin. Siinä tuli pitkäkestoinen turhautuminen. Välillä en vain ollut riittävän hyvä, välillä koin, etten saanut oikeaa mahdollisuutta, vaikka ymmärrän, että valmentajilla voi olla erilainen näkemys.
"Mitä toi futari tekee?"
Viime syksynä Merenyi oli juoksemassa jalkapalloilijoiden kanssa Urhea-hallissa 30 metrin testejä valokennoilla fysiikkavalmentaja Janne Ukkosen johdolla. Merenyin ystävä, juoksija Rado Lindberg ehdotti sadan metrin kokeilemista. Ukkonen laittoi valokennot valmiiksi, ja paikalle saapui myös Urheassa harjoitteleva yleisurheilun Helsinki Athletics Academy (HAA) -ryhmä, jota valmentaa Harri Laiho.
– Sieltä katseltiin vähän vinoon, että mitä toi futari tekee, Merenyi muistelee hymyillen.
Edelliskesänä satasen 17-vuotiaana 10,44 juossut Kalle Hirvi oli paikalla ja muistaa tilanteen.
– Todellakin katsottiin vinoon. Karmiva tekniikka, kulmikasta. Ei lentävää, vaan lyhyt askel ja kova yritys, Hirvi kuvailee.
Tulos oli lenkkarit jalassa juostu 11,62. Valmentaja Laihon mukaan se vastaa telinelähdöllä suunnilleen kahdentoista sekunnin aikaa.
– Tuntia myöhemmin olimme Radon kanssa matikan tunnilla, kun Jannelta tuli viesti, että haluaisinko kokeilla pikajuoksua, Merenyi kertaa.
Päätös syntyi nopeasti. Seuraavalla viikolla Merenyi oli jo Laihon vetämissä HAA:n harjoituksissa.
– En halunnut lähteä kauas, ja ajatus yleisurheilusta oli jollain tavalla ollut mielessä. Mutta jos kysytään, miksen vaihtanut aiemmin, totuus on, että rakastin jalkapalloa niin paljon, etten miettinyt mitään muuta.
Merenyi sanoo olleensa aluksi "tosi pihalla" yleisurheiluharjoituksissa, mutta hänen kehityksensä on ollut hämmästyttävän nopeaa. Ensimmäisen hallikisansa hän juoksi tammikuussa Turussa ja helmikuussa hän osallistui jo halli-SM-kisoihin Tampereella.
Laihon mukaan Merenyin valtti on voimantuottokyky. Juoksuvalmennuksessa jalkapalloilijan juoksuasento on vaihtunut yleisurheilijan korkeampaan asentoon.
– En minä voi sanoa, että jalan pitää mennä näin, vaan juoksijan pitää aistia se itselleen luontevaksi, Laiho selvittää.
Merenyi kertoo, että kun hän aiemmin näki omaa juoksuaan jalkapallokentällä tallenteelta, näytti se "hassulta".
– Harrin treenit pikku hiljaa muovaavat askelta. Hiljalleen huomaa, mikä tuntuu luontevalta, jalka pyörii, lantio on oikeassa asennossa. Voima ja keskivartalon hallinta on kehittynyt.
Laiho kertoo, että miniaitajuoksut pitenevillä väleillä ja 60–100 metrin pituiset kiihtyvät juoksut ovat parantaneet Merenyin juoksuasentoa ja pidentäneet askelta.
– Muutos oli hämmästyttävän nopeaa. Neljän kuukauden harjoittelulla Laszlo juoksi Pajulahden askelanalyysitestissä 30 metriä lentävällä lähdöllä 2,82 sekuntiin. Pikajuoksuasiantuntijat pitävät sitä vähintään kohtuullisena suorituksena, Laiho sanoo.
"On vain ihanaa juosta"
Kalevan Kisoissa Merenyin kisa päättyi alkuerissä hylkäykseen vilppilähdön takia.
– Se ärsytti todella paljon. Hotellissa ehdin miettiä ja tajusin, ettei se tyhjä tunne ollut uusi. Jalkapallossa on ollut tilanteita, joissa on ollut hyvä valmistautuminen, ja sitten olin vaihdossa. Peli oli ohi, ja päällä oli hirveä vire.
Merenyin tavoite on päästä elokuun lopussa Limassa käytävien alle 20-vuotiaiden MM-kisojen Suomen viestijoukkueeseen, jos sellainen kisoihin lähetetään. Ja rikkoa MM-kisojen henkilökohtaisen satasen tulosraja 10,40.
– Ja oman ikäluokan SM-kisat. Sen pidemmälle en ole miettinyt.
Merenyi kertoo juoksemisen olevan hänelle niin itsestäänselvää, ettei sitä tarvitse edes miettiä.
– Lapsesta asti olen tykännyt piirretyistä hahmoista, jotka ovat nopeita. Se on ihanaa, se vaatii niin paljon, vaikka se on vain juoksemista. Se on henkisesti ja fyysisesti raskasta itsensä ylittämistä, mutta yhteisöllisyyttä tässä ryhmässä ja yleisurheilijoissa ylipäätään on jopa enemmän kuin jalkapallossa. On vain ihanaa juosta. Ja kilpaileminen on aina hauskaa.