Kollegani kanssa samaan raitiovaunuun oli keväällä astunut vähän juopunut henkilö. Tämä oli kysynyt häneltä kuuluvasti: Mitä Suomi tarvitsee?
Hetken nikoteltuaan kollega oli vastannut: Välittämistä. Suomi tarvitsee välittämistä. Vastaus ei tainnut miehelle riittää, koskapa hän jatkoi kyselemistään. Kukaan ei vastannut mitään. Kaikki vaunussa vaikenivat, kunnes hän oli huutanut suureen ääneen: Rakkautta, Suomi tarvitsee rakkautta.
Kuulin kesällä Helsinki Mission johtajan toteavan, että suurin ongelma Suomessa on yksinäisyys. Vanhusten, nuorten, lapsiperheitten, kehitysvammaisten, maahanmuuttajien yksinäisyys. Yksinäisyys sairastuttaa, se on vakavin terveys- ja hyvinvointiuhka maassamme. Yksinäisyys on empatiavajetta. Mutta Olli Valtonen lisäsi: Suomi on avautumassa myötätunto-ilmiölle.
Kenelle meidän tulisi olla empaattisia? Ketä meidän tulisi rakastaa? On aloitettava itsestämme. Katsomme itseämme vaatimusten silmälasien läpi, emme riitä itsellemme. Olemmeko koskaan riittäneet kellekään? Onko tämä kovettanut meidät? Emme uskalla, huomaa tai välitä olla itsellemme kohtuullisia, joustavia, hyväntahtoisia ja kannustavia. Hyvittelemme itseämme asioilla, jotka eivät anna hyvää mieltä ja oloa. Unohdamme, mitä tarvitsemme. Kunnollisen peruselämän lisäksi tarvitsemme aitoa yhteyttä muihin sekä mielekästä työtä tai tekemistä. Empatiasta itseä ja inhimillisiä tarpeita kohtaan voisi löytyä polku toisen ihmisen arvon tunnistamiseen.
Meidän myötätuntoamme, kykyämme rakentaa hyvää elämää, mitataan tulevana talvena. Juuri kun luulimme, että meillä on vain kansallisia haasteita, olemme avautumassa sille, että haasteet koskevat vähimmillään koko Eurooppaa.
Suomessa avuntarvitsijaa on autettu eikä löytyä ole lyöty. Tämä henkinen ja sosiaalinen perintö on kulkenut mukanamme. Me kykenemme kyllä auttamaan muita ja merkillistä kyllä se voi olla tie, jolla saamme avun itsekin. Tiedän toki, että käytännön ratkaisut eivät ole helppoja. Mutta ei ole elämäkään.
Kirkko ja seurakunnat ovat vähitellen havahtuneet mukaan rohkaisun ja auttamisen ketjuun. Esikuva velvoittaa. Ystävällisyyden ja vieraanvaraisuuden kutsu lähelle. Jokainen tarvitsee ja voi antaa rakkautta ja välittämistä.
Eija Harmanen
EP:n perheasiain neuvottelukeskuksen joht.