Istuntotauon päättymiseen on enää vajaa kaksi viikkoa aikaa ja jo ennen sitä pääsemme kokoontumaan eduskuntaryhmän kesäkokoukseen Kouvolaan. Pikkuhiljaa alkavat katseet kääntyä siis syksyyn ja uusiin tuleviin hallituksen esityksiin.
Myös kunta- ja aluevaalivuosi 2025 alkaa näkyä edessäpäin ja sekin johtaa tavallisesti kierrosten kovenemiseen myös Arkadianmäellä, sillä puolessa välissä hallituskautta pidettävät vaalit nähdään usein jonkinlaisena välitilinpäätöksenä.
Puolueet pyrkivätkin nyt terävöittämään ydinviestejään ja ulostuloja alkaa tulla kiihtyvällä tahdilla.
Vaikka nyt ihan viime päivinä on hallituskumppanienkin suusta tullut uusia avauksia ja ehdotuksia maahanmuuton lisäämiseksi, ei yhdessä sovittuun hallitusohjelmaan ja sen linjauksiin ole tiedossa minkäänlaisia muutoksia.
Todettakoon, että Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa eivät ylläpidä sellaiset maahanmuuttajat, joiden työllistymisennuste suomalaisille työmarkkinoille on käytännössä olematon.
Maahanmuuton tulee olla tarkkaan rajattua juuri siitä syystä, että hyvinvointiyhteiskunnalla olisi jonkinlainen mahdollisuus selviytyä.
Meillä ei ole varaa jakaa julkista rahaa loputtomasti sellaiseen maahanmuuttoon, joka ei tuota yhteiskunnallemme koskaan pennin pyörylää takaisin.
Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpitää nettopositiivinen veronmaksaja taustastaan riippumatta.
Tämä ajatus mielessä laadimme hallitusohjelman, jonka maahanmuuttoon liittyvät kirjaukset ovat perussuomalaisille hyvin tärkeitä. Alleviivataan nyt vielä: maahanmuuttopolitiikka tulee kiristymään myös tulevana hallitusvuotena perussuomalaisen sisäministerin johdolla.
Linja on ja pysyy.
Lämmin suositukseni opetusministerin salkkua hallussaan pitävälle hallituskumppanillemme onkin seuraavanlainen: keskittykää mieluummin siihen, että saatte oman tonttinne hoidetuksi. Kouluissa on nimittäin valtavia ja vakavia ongelmia, jotka vaativat täsmällisen tehokkaita ja nopeita toimia.
Suomen aikoinaan niin erinomaiset PISA-tulokset laskevat kuin lehmän häntä ja nuorten mielenterveysongelmien määrä on räjähtänyt käsiin.
On varmasti aivan selvää, että älylaitteet ja niiden kanssa käsi kädessä kulkevat sosiaalisen median palvelut ovat merkittävä osasyyllinen molemmissa ongelmissa. Mielestäni kumpikaan ei kuulu koulumaailmaan mitenkään, vaan sekä älylliset että älyvapaat puhelimet tulisi kerätä vähintäänkin oppituntien ajaksi kokonaan pois häiritsemästä opetusta.
Olisi syytä pohtia myös, miten lapset ja nuoret saataisiin välituntisin ja myös vapaa-ajallaan pois puhelinten äärestä oppimaan sellaisia perustaitoja, kuten sosiaalista kanssakäymistä ilman WhatsAppia tai Snapchattia.
Tämä on tietysti tehtyä politiikkaa laajempi kysymys, joka vaatii laajempaakin ajattelutapojen muutosta koko yhteiskunnassamme. Siinäpä vasta olisi kunnon keino Suomen maakuvan parantamiseksi!
Mauri Peltokangas
PS:n kansanedustaja Kokkolasta