Kuinka moni vanhempi tietää mitä heidän lapsensa tekee netissä ja millaisilla sivuilla hän siellä liikkuu? Väitän, että kymmenet tuhannet vanhemmat eivät tiedä. Hälytyskellojen pitäisi jo soida.
En nyt lähde luettelemaan kaikkia niitä vaaroja, mitä kontrolloimattomaan älypuhelimen käyttöön liittyy. Kiusaaminen, kiristäminen, uhkailu, väkivalta- ja muun vahingollisen aikuisviihteen katsominen, niiden oma videoiminen ja levittäminen somessa, liikunnan väheneminen sekä yllytyshaasteet ovat julkisuudessa vilahdelleet, mutta nekin turhan harvoin.
Lasten/nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat korreloivat tutkimustenkin mukaan älypuhelimien (netin) käytön kanssa viimeisen vajaan parinkymmenen vuoden aikana.
Älypuhelimien vaikutuksista lasten kehitykseen on saatavilla jo runsaasti tutkimusta, joskin lisää tarvitaan. Sitä löytyy mm. Duodecimin Terveyskirjastosta (Lapset, nuoret ja älypuhelimet – tukea 2020-luvun vanhemmille). Kannattaa tutustua myös asiaan syvällisesti perehtyneen nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosolan näkemyksiin (mm. Lääkäriseura Duodecim, ”kimppakyyti”-video).
Ei voi olla sattumaa, että lasten/nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti juuri siitä lähtien, kun älypuhelimet alkoivat yleistyä.
Nyt ongelmaa on käsitelty lähinnä koulunkäynnin ja oppimisen näkökulmasta. Pahimmat ongelmat ja vahingot älylaitteiden käytöstä tapahtuvat kuitenkin kouluajan ulkopuolella, lasten vapaa-ajalla. Mm. kiusaaja voi päästä lapseen käsiksi nykyisin jopa lapsen turvallisimmassa paikassa, kotona, hänen omassa huoneessaan.
Mutta ehkä se pahin, seksuaali- ja huumerikollisten yhteydenpito lasten/nuorten kanssa älypuhelimien avulla on vaiettu lähes kokonaan. Älypuhelin on tärkein välinen em. rikosten toteuttamisessa.
Lasten tärkein oikeus on oikeus turvalliseen ja iän mukaista kehitystä tukevaan kasvuympäristöön. Se on tärkeämpi kuin Suomessa ehkä liikaakin korostettu lasten itsemääräämisoikeus, ja sen suoma oikeus älypuhelimen käyttöön. Vai onko rikollisten oikeudet harjoittaa toimintaansa kaiken yläpuolella? Päättäjät, poliitikot, mielenterveyden asiantuntijat ja vanhemmat hymistelevät avuttomina täysin korjattavissa olevan paljon kärsimystä tuottavan ongelman edessä.
Auktoriteettiasemassa olevilta vaaditaan nyt rohkeutta ja yksituumaisuutta laittaa piste tälle kehitykselle, joka uhkaa välittömästi tai välillisesti kokonaista sukupolvea. On niin helppoa vain myötäillä ja toteuttaa lasten toiveita.
Lapsia on turha syyttää, kun vika on aikuisissa, joiden tehtävä on ottaa vastuu myös tulevista sukupolvista. Joillakin lapsilla kylläkin on vastuulliset vanhemmat, mutta kymmenillä tuhansilla lapsilla ei syystä tai toisesta ole kontrolloivia, vahvoja aikuisia ympärillään. Tarvitaan siis rajojen asettajia sivustaseuraavien selittäjien sijaan. Äärimmäisenä vaihtoehtona on ikärajan asettaminen älypuhelimien käytölle. Kysymys on perimmiltään siitä, onko aikuisella ja lapsella vallankäytössä mitään eroa. Liian usein näyttää siltä, että ei ole. Huolestuttavaa ja surullista.
Martti Saarikoski
lasten- ja nuorisopsykiatrian sh, eläkkeellä
Seinäjoki