Alakouluikäisten lasten ruokavalintoja ja ateriarytmiä ohjaavat vahvasti perheen tavat ja tottumukset. Iän karttuessa nuoret päättävät yhä useammin itse, mitä syövät, milloin syövät ja kenties myös missä syövät. Kun siirrytään yläkouluun, moni asia muuttuu. Ympäristö vaihtuu, ympärillä on uusia kavereita ja vapaudet sekä vastuu lisääntyvät. Samalla ruokailutottumukset voivat muuttua, ja itsenäisyys sekä uudet omat valinnat alkavat näkyä myös lautasella.
Seinäjoen ammattikorkeakoulussa toteutettiin Töysän Säästöpankkisäätiön tutkimusrahaston rahoittamana kyselytutkimus 5.–9.-luokkalaisten lasten ja nuorten ruokatottumuksista, ruokailuun liittyvistä tekijöistä, arjesta ja ruokaympäristöistä Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla. Etelä-Pohjanmaalta tutkimukseen osallistui kolme kuntaa, Pirkanmaalta kaksi. Vastaajina oli yhteensä 810 koululaista.
Tässä kirjoituksessa käsittelemme 5.–9.-luokkalaisten aamu-, väli- ja iltapalatottumuksia ja ruokavalintoja sekä sitä, miten ne eroavat ala- ja yläkoululaisten välillä.
Kyselytutkimus paljasti, että aamupalan, välipalan ja iltapalan syöminen muuttuu iän myötä. Yläkoululaiset jättivät aamupalan syömättä alakoululaisia useammin. Kun alakoulun 5.–6.-luokkalaisista aamupalan söi joka kouluaamu vielä reilut 70 %, niin yläkoululaisista näin ilmoitti tekevänsä vain reilu puolet.
Aamupalan väliin jättäminen johtui yleisimmin kiireestä tai siitä, ettei aamuisin ollut nälkä. Toisin sanoen aamulla on jotakin muuta tärkeämpää tehtävää tai nukutaan niin pitkään, ettei syömiseen jää aikaa eikä näläntunne ehdi herätä. Aamupalan väliin jättäminen johtaa siihen, ettei tunnilla jakseta keskittyä ja esiintyy fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä ja väsymystä.
Tutkimuksessa selvisi myös, että 5.–6.-luokkalaisista 15 % ilmoitti nauttivansa kasviksia, hedelmiä ja marjoja päivittäin välipaloilla, yläkoululaisista vain 6 %.
Jotta suomalaisissa ravitsemussuosituksissa esitetty 500–800 gramman käyttömäärä toteutuisi, kasviksia, hedelmiä ja marjoja tulisi käytännössä nauttia joka aterialla. Tähän on matkaa. Iltapalojen sisällön osalta emme havainneet eroja ala- ja yläkoululaisten välillä, mutta kuten välipaloilla myös iltapalalla viljatuotteet ja maitotuotteet olivat suosittuja, mutta kasvisten ja hedelmien käyttö jäi vähäiseksi.
Aamupalatta kouluun lähteminen heikentää vireyttä ja oppimiskykyä – silti moni nuori jättää aamupalan väliin. Aamupalan syömättä jättäminen näytti olevan yhteydessä myös koululounaan väliin jättämisen kanssa.
Erityisesti yläkouluikäisille kohdennetut nuoria kiinnostavat ruokakasvatussisällöt ja ruokakasvatuksen muodot voisivat olla oivallinen keino hyvien ruokatottumusten ylläpitämisessä, perustelemisessa ja edistämisessä. Yläkouluikäisille kohdennettua, kaikille saatavilla olevaa ruokakasvatusta on tarjolla kohtuullisen vähän, vaikka tietoa on ja toimivia keinoja tunnetaan. Ruokakasvatuksen sekä kodin ja koulun yhteistyön merkitys korostuu siirtymävaiheessa alakoulusta yläkouluun.
Nuoren ympärillä aikuisten tuki on tärkeää, jotta nuori oppii säännöllisen ruokarytmin ja rajojen merkityksen esimerkiksi nukkumaanmenon suhteen. Epäsuotuisat ruokailutottumukset nuorena on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty heikompaan ruokavalion laatuun ja terveyteen myös aikuisuudessa. Siksikin hyvien ruokatottumusten tukemiseen kannattaa panostaa.