Syksy tekee taas tuloaan ja lapsemme lähtevät koulutielle. Mikä merkitys koululla on nyky-yhteiskunnassamme? Laaja yleissivistys maailman ilmiöistä perustaitojen oppimisen lisäksi antavat hyvän pohjan oman tiedon rakentumiselle. Nippelitieto taas unohtuu eikä useinkaan enää päde vuosikymmenten kuluessa.
Tiedämme myös, että työelämän vaatimat tiedot ja taidot muuttuvat ajan saatossa. Tiedon rinnalla tarvitsemme muita tärkeitä taitoja, joita perhe ja koulu yhteisöinä voivat välittää tuleville sukupolville: miten kasvaa ihmiseksi ja yhteisön jäseneksi. Ihminen on perusolemukseltaan sosiaalinen olento, ja ehdottomasti paras kykymme on yhteistyön taito. Mutta miten oppia yhteistyöhön? Sitä ei kirjoista opita, vaan toimimalla yhdessä toisten kanssa tutussa ja turvallisessa yhteisössä, mikä kooltaan on hallittavissa. Luottamus toiseen ihmiseen luo turvan, mikä kantaa läpi elämän. Taiteen ja kulttuurin eri muodot antavat tälle tilan, missä lapsi voi oppia empatiaa ja kokea yhdessä tekemisen iloa, sekä luottamusta.
Olen vanhempana iloinen siitä, että koulutuksellinen monimuotoisuus toteutuu yhteiskunnassamme. On monta tapaa saavuttaa valtakunnalliset opetukselliset tavoitteet ja esimerkiksi steinerpedagogiikka valtioneuvoston hyväksymänä vaihtoehtopedagogiikkana toimii virikkeenä koulujärjestelmämme kehityksessä.
Suomessa on 23 steinerkoulua, jotka maailmanlaajuisesti tunnetaan termillä waldorfkoulu ja waldorfpedagogiikka.
Steinerpedagogiikan keskiössä on lapsi ja tämän kasvu ”omaksi itsekseen”. Pedagogiikka perustuu ihmisen kehityksen ymmärtämiseen ja näin suojellaan ja kunnioitetaan lapsuuden ja kehittyvän ihmisen arvoa. Steinerkoulussa pyritään luomaan perusta ihmisen elinikäiselle oppimiselle ja terveelle kehitykselle, johon kuuluu fyysinen, sosiaalinen, emotionaalinen, älyllinen ja henkinen kasvu. Tästä näkökulmasta katsottuna koulun tärkein tehtävä on antaa eväitä ihmisenä kasvamiseen.
Anna-Lena Starck
kolmen koululaisen vanhempi ja Vaasan steinerpedagogiikan kannatusyhdistyksen pj.
Vaasa