Millaista mahtaisi olla, jos yksi henkisen hyvinvointisi osa-alue nuorenisi hetkessä kymmenen vuotta? Eikä se vaatisi kuin pienen (lue: suuren) myönnytyksen – nimittäin älypuhelinpaaston.
Texasin McCombs-yliopiston tutkimuksessa kahden viikon tauko kännykän internet-ominaisuuksista paransi merkittävästi osallistujien mielialaa ja mielenterveyttä. Huikein muutos oli keskittymiskyvyssä, jossa kohennus vastasi kymmenen vuoden nuortumista. (Tiede, 13/25)
Kokeessa keski-iältään 32-vuotiaille osallistujille asennettiin puhelimeen sovellus, joka salli vain puhelut ja tekstiviestit. Jos halusi verkkoon, piti avata tietokone.
Nettipaastoajilla luurin käyttöaika väheni puoleen. Samalla he olivat tyytyväisempiä elettyään enemmän todellisessa maailmassa, käytettyään aikaa harrastuksiin ja tavattuaan toisia kasvotusten.
Kukapa ei tunnistaisi tuota ilmiötä. En minäkään ole ylpeä siitä, että olen puhelimella niin aamiaispöydässä kuin sängyssäkin. Voin lohduttautua vain sillä, että niin ovat miljoonat muutkin.
Tuoreessa Tiede-lehdessä oli myös uutinen, jonka mukaan "Tekoälykin sai somesta aivomädän".
Otsikko naurattaisi, ellei se olisi totta. Notta. Vähän pistää miettimään, kuinka arvokasta onkaan roikkua tuntikaupalla internetin ihmemaassa.
Tässä kohtaa haluan alleviivata, ettei minusta todellakaan ole neuvomaan ketään. Toimin korkeintaan viestintuojana, jonka voi halutessaan ampua samaan kasaan kuin muut puhelinaddiktit.
Jouluna yritän kuitenkin petrata. Hukkaan koko vehkeen, tapaan perhettä ja jutustelen silmästä silmään. Lisäksi lähestyn lukemattomia kirjoja. Jos pistelen yhdenkin loppuun, olen tyytyväinen.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille Eparin lukijoille. Muistakaa laulaa kuusen ympärillä sitä kauneinta joululaulua: "Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä!"