Kuparisaaren alueella, Vaasan jäähallin takana metsä muistuttaa lähinnä sotatannerta. Kaatuneita puita, pystyssä törröttäviä juurakoita, havuja, oksia ja paksumpiakin rankoja on sikin sokin.
Tämä kaikki on 2. tammikuuta 2019 riehuneen Aapeli-myrskyn ja 17. syyskuuta 2020 riehuneen Aila-myrskyn tekosia.
Miksi metsä on yhä kuin pommin jäljiltä, Vaasan kaupungin viheraluepäällikkö Timo Jousmäki?
– Myrskytuhojen raivaaminen on todella hidasta työtä, koska siellä edetään ihan käsipelillä. Puut kaatuvat sinne tänne, ja osa jää vaarapuiksi eli vaarallisesti nojaamaan toisiin puihin.
Myrskyistä on jo aikaa. Onko Kuparisaaressa tehty mitään?
– Toki. Esimerkiksi heti Aapeli-myrskyn aikaan kävimme raivaamassa sieltä pahimmat konkelopuut ja muut vaarapaikat pois. Aapelihan katkoi sähköjäkin juuri Kuparisaaressa, kun puita putosi langoille. Myöhemmin olemme keränneet myrskyjen kaatamien puiden runkoja. Ne on sieltä nyt pääosin saatu pois.
Paljonko puutavaraa kertyi myrskytuhoista?
– Sekä Aapeli- että Aila-myrskyjen jälkeen keräsimme yli 3 000 kuution verran eli yhteensä yli 6 000 kuutiota kaatuneita puita. Se vastaa koko vuoden hakkuiden määrää Vaasan kaupungin metsissä.
Mutta Kuparisaaressa on vielä juurakoita pystyssä ja paljon havuja, oksia ja rankoja sikin sokin. Jätetäänkö ne noin?
– Osittain jätetään. Nykyään on tärkeää vaalia luonnon monimuotoisuutta. Sinne jätetään lahoavia puita, joissa elää hyönteisiä. Päiväkodit ulkoilevat paljon tuolla alueella, ja lapsethan tykkäävät peuhata metsässä, jossa on jännittäviä koloja ja muita paikkoja. Osa oksista ja juurakoista korjataan kyllä pois ihan esteettisyyden vuoksi, että olisi hiukan siistimpää.
Onko jokin erityinen syy, miksi metsätöihin ei ole Kuparisaaressa jo ryhdytty?
– Tällä hetkellä kaupungin kaikki liikenevät metsätyöntekijät ovat Laajametsässä raivaamassa akkutehdasalueen tontteja. Työntekijöitä ei oikein riitä muualle juuri nyt.
Anne Laurila