Mikä muu kertoo enemmän nepotismin ja hyvä veli- verkostojen tilanteesta Suomessa kuin se, että hyökätään suin päin niiden kimppuun, jotka rohkenevat sellaista edes epäillä?
Sekään ei tunnu hyvältä, jos antaa piut paut jääviysepäilyille omalla ilmoituksella: Näyttää miltä näyttää, mutta kun minä sanon, että en ole jäävi, niin en muuten ole jäävi. Uskokaa jo!
Tuo kaikki kertoo siitä, missä korruptio makaa Suomessa, yhdessä maailman korruptoimattomimmassa maassa.
Täällä ei lykätä tonnia kouraan tullimiehelle, yritykset eivät anna voitelurahoja poliitikoille tai poliisit kiristä pulaan joutunutta – onneksi. On epäreilua edes verrata Suomea niihin maihin, joissa nuo ovat maan tapa.
Suomessa maan tapa on toisenmoinen. Suomen korruptio on hyvä veli -verkostoissa, sukulaisten ja kaverin suosinnassa. Se on paljon hienovireisempää ja sitä on hyvin vaikea todistaa. Ei sitä jatkuvasti vastaan tule, mutta silti epäilen, että tuskin on ketään, kuka ei olisi niihin törmännyt?
Koska jääviyttä ja suosimista on niin vaikea toteennäyttää, ollaan naapurimaassa Ruotsissa tilanteessa, jossa poliitikko voi menettää luottamuksensa pelkästä epäilystä, vaikka ei olisi yrittänyt suosia ketään.
Siinä ei selittely auta, kun erotaan. Reiluus on tietysti kyseenalaista, onhan aiheettomia tai tahallaan mustamaalaavia epäilyjäkin olemassa.
Suomessa ei selvästikään haluta aitoa keskustelua suvun suosimisesta, hyvistä veljistä ja korruption vähentämisestä.
Sen osoittaa viikkoja kestänyt keskustelu pääministeri Juha Sipilän törmäilystä esteellisyyssäädösten kanssa niin että kolina käy.
Lopputulos on tämä:
1. Hyökkäys on paras puolustus silloin, jos tahallisesti sekoittaa toisiinsa kuulumattomat asiat: Ei kukaan ole väittänyt, ettei pääministerillä saisi olla enoja, serkkuja tai lapsia tai, että näiltä sukulaisilta pitäisi kieltää bisneksen teko.
2. Asioiden tahallista sotkemista on kääntää koko jääviysasia saivarteluksi kysymällä, olisiko ollut parempi, ettei Suomeen olisi tullut Chempoliksen 110 miljoonan kauppaa. Ei kukaan ole väittänyt niin.
3. Pääministeriltä puuttuu pelisilmää selittäessään insinöörimäisesti kaiken tapahtuneen sääntöjen mukaan. Vaikka kahlaisi polviaan myöden pykälissä, olennaista on, miltä asiat näyttävät. Se vaan pitää ottaa nöyrästi huomioon ja kertoa mieluusti ennakkoon.
4. Sipilä ei varmastikaan ole ollut tahallinen. Vilpitön tahto toimia oikein on arvostettavaa, mutta pahantahdon tai taka-ajatusten puuttuminenkaan ei aina takaa, että olisi toiminut niin kuin pitää.
5. Lopuksi on vähätelty: Sukulaisten suosimispuheet esitetään näpertelyksi tulevan Yhdysvaltain presidentin rinnalla, mutta ei se oikeuta. Sumeilematta Donald Trump ottaa tyttären Valkoisen talon emännäksi, vävyt neuvonantajiksi ja pojat bisnekseensä.
Suomi selviää korruption vertailussa niin hyvin, koska muut ovat niin huonoja ja koska hyvä veljeys ja nepotimisti eivät ole millään mitattavissa.
Kaverin kannattaminen ja lähiomaisen parhaan ajaminen on täysin ymmärrettävää.
Jokainen meistä voi tehdä niin ja tekee niin luvan kanssa yhdessä paikassa: kotona.
Töissä tai luottamustehtävissä ei voi suosia ketään, eikä siltä saa näyttää edes ulospäin. Etukäteen liian herkkä jäävääminen on paljon parempi kuin joutua selittämään esteellisyyttään viikkoja jälkikäteen.
SATU TAKALA